Aiemmin, 20–30 vuotta sitten, ei puhuttu eläinlääkäreiden hyvinvoinnista. Kunnissa arkiyöpäivystyksiä oli usein kahdesta kolmeen joka viikko ja siihen päälle vielä koko viikonlopun päivystys. Kukaan ei kysellyt jaksamisen perään ja itse piti sinnitellä kuumeisenakin töissä, koska muut olivat lomalla ja oli yksin vastuussa alueesta. Jälkeenpäin ajatellen tuollainen toiminta oli täysin järjetöntä, vaarallista ja epäammattimaista sekä väärin asiakkaita kohtaan. Jotkut kollegat uupuivat liian kovan työtahdin takia, toiset jaksoivat. Kaikki oli tuolloin itsestä kiinni.