Eläinlääkärilehti
Pääkirjoitus Eläinlääkärilehti 3/2018
Aiemmin, 20–30 vuotta sitten, ei puhuttu eläinlääkäreiden hyvinvoinnista. Kunnissa arkiyöpäivystyksiä oli usein kahdesta kolmeen joka viikko ja siihen päälle vielä koko viikonlopun päivystys. Kukaan ei kysellyt jaksamisen perään ja itse piti sinnitellä kuumeisenakin töissä, koska muut olivat lomalla ja oli yksin vastuussa alueesta. Jälkeenpäin ajatellen tuollainen toiminta oli täysin järjetöntä, vaarallista ja epäammattimaista sekä väärin asiakkaita kohtaan. Jotkut kollegat uupuivat liian kovan työtahdin takia, toiset jaksoivat. Kaikki oli tuolloin itsestä kiinni.
Puheenjohtajan palsta Eläinlääkärilehti 3/2018
Alkuvuosi Eläinlääkäriliitossa oli työmarkkinaneuvottelujen täyttämä ja värittämä. Neuvottelut kunnan ja valtion virka- ja työehtosopimuksista olivat tiukat, mutta maaliin päästiin neuvotellen. Yliopistojen Sivistystyönantaja sen sijaan yritti sanella uuden palkkausjärjestelmän ja hylkäsi valtakunnansovittelijan toimiston tekemän sovintoesityksen, mikä ajoi neuvottelut karille ja työntekijät työtaistelutoimiin.