Uusilla eläinlääkäriopiskelijoilla on kautta vuosien ollut vahva motivaatio opiskeluun. Monet ovat päättäneet eläinlääketieteelliseen pyrkimisestä vuosikausia aiemmin, usein jopa ainoana opiskeluvaihtoehtona. Motivaatio opiskeluun säilyy vahvana koko opiskeluajan ja valmistumisprosentit ja -aikataulut hakevat vertaistaan. Vaikka entistä harvemmalla taitaa taustalla olla halu tulla James Herriotiksi, olen vakuuttunut, että perussyynä on halu tehdä eläimille hyvää, auttaa tavalla, johon vain eläinlääkärikoulutuksen saaneet pystyvät.

Yhä useampi meistä Hämeentien mustalla käytävällä hevosia juoksuttaneista on siirtynyt tai on siirtymässä työelämästä uuteen elämänvaiheeseen. Olemme kulkeneet erilaisia urapolkuja ammentaen monipuolisesti niitä oppeja, joita olemme saaneet. Toivon, että saamaamme ainutlaatuista koulutusta hyödynnetään jatkossakin monella tavalla. Tätä korostin aina myös vastavalmistuneille kollegoille, kun minulla oli kunnia laillistaa heitä.

Viime vuoden Eläinlääkäripäivillä teimme myös eräänlaista historiaa, kun istuimme estradilla rinnakkain Suomen sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö, kollega Veli-Mikko Niemen kanssa.

Eläinlääkärin työn keskiössä on päätöksenteko. Praktikot joutuvat tekemään päätöksiän jokaisen potilaan osalta. Päätökset on myös aina perusteltava omistajalle, myös ne kaikkein vaikeimmat ratkaisut. Vastaavaa päätöksentekokykyä tarvitaan ympäristöterveydenhuollon monenlaisissa viranomaistehtävissä. Valvontaeläinlääkärien työssä korostuvat asiakkaalle epämieluisat päätökset. Myös näissä korostuu eläinlääkärin oma ammattitaito. Ehkä kovin moni opiskelemaan lähtenyt ei ole ajatellut, mikä vastuu eläinlääkärin päätöksentekoon liittyy. Eläinlääkärin koulutus antaa mielestäni poikkeuksellisen hyvät valmiudet siihen. Päätöksiä toki kyseenalaistetaan ja niistä myös valitetaan enemmän kuin vuosikymmeniä sitten.

Toivon, että emme eläinlääkärikuntana, omaan osaamisemme vahvasti luottavina, pelkää päätöksiimme liittyvää kritiikkiä tai valituksia. Emme voi jättää vaikeita päätöksiä tekemättä, kun niiden aika on. Eläinten hyvinvoinnin tai kuluttajien turvallisuuden takaamiseksi sen tulee olla kaikille itsestään selvää. Juuri näiden tavoitteiden eteen työskennelläksemme olemme eläinlääketieteelliseen menneet.  Sama koskee kaikkea muutakin päätöksentekoa tehtävästä riippuen.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa todetaan huoltovarmuuden olevan yhteiskuntamme kokonaisturvallisuuden perusta. Huoltovarmuuden näkökulma otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa, kaikilla hallinnonaloilla. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan osalta keskiössä on ruokaturva. Pystymme tuottamaan itse keskeisimmät maataloustuotteet, mutta kriisinkestävyys ja varautuminen ovat korostuneet varsinkin Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan vuoksi.

Eläinlääkäreillä on aina ollut oma, merkittävä osuutensa kansallisessa ruokajärjestelmässä ja huoltovarmuuden takaamisessa. Vaikka sangen harva on arjen työssään varmaankaan pohtinut omaa rooliaan osana kansallista kokonaisturvallisuutta, ainakaan sotien jälkeen, on selvää, että tulevaisuuden vastuullista ruokajärjestelmää rakennettaessa eläinlääkäreillä on paljon annettavaa. Se heijastuu vahvasti myös erilaisiin huoltovarmuuteen liittyviin päätöksiin.

Käyttäkäämme saamaamme päätöksentekovaltaa viisaasti. Virheitä varmasti tekevät kaikki, mutta päättämättä ei potilaan äärellä tai viranomaistyössä voi jättää. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta vastuumme on merkittävä. Omaan osaamiseen perustuva päätöksentekokyky olkoon yksi ammattikuntamme vahvuuksista. Kaikissa tehtävissämme.

Jaana Husu-Kallio

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö 31. tammikuuta 2024 asti.