Lääkärilehden verkkoversiossa julkaistiin hiljattain kollegiaalisuustesti, jossa piti valita toimintavaihtoehto arkitilanteessa. Vaihtoehdot olivat kollegiaalinen, epäkollegiaalinen ja tilanteen väistäminen. Viimeksi mainittu oli se helpoin tie, ja kollegiaalinen vaihtoehto edellytti yleensä vaivannäköä. Meidän eläinlääkärienkin on hyvä välillä arvioida omia toimintatapojamme ja niiden kollegiaalisuutta.

Mitä teet terveydenhuoltoeläinlääkärinä, kun kuulet tuottajalta, että hänen tilallaan käynyt valvontaeläinlääkäri oli todennut useita puutteita lainsäädännön noudattamisessa, vaikka et ollut omalla käynnilläsi maininnut sellaisista? Puuskahdatko tuottajalle, että valvontaeläinlääkärit ovat normaalista kotieläintuotannosta vieraantuneita kaupunkilaisia, eikä heidän pitäisi moisiin tehtäviin edes hakeutua. Vai toteatko tuottajalle tapahtunutta harmitellen, että terveydenhuoltokäynneillä ei valvontakäyntien tapaan tarkastella kerralla kaikkia osa-alueita ja niiden säädöstenmukaisuutta. Puutteet ovat voineet jäädä huomaamatta tai asia on voinut tuolloin olla kunnossa. Kenties otat yhteyttä tarkastuksen tehneeseen valvontaeläinlääkäriin ja keskustelette asiasta.

Entä miten suhtaudut, jos ensimmäistä kesäviikkoa samalla vastaanotolla työskentelevä nuori kollega varmistaa sinulta toistuvasti, miten hänen tulisi potilaan kanssa toimia? Ohjaatko häntä kärsivällisesti ratkaisuun ja rohkaiset luottamaan omiin taitoihinsa. Ehdotatko, että hän voisi ehtiessään tulla seuraamaan työskentelyäsi ja voitte keskustella tapauksista. Vai ihmetteletkö hänelle omistajan kuullen, eikö hän todellakaan ole sen paremmin selvillä tavallisimpien tapausten hoitokäytännöistä, ja käsket perehtyä aiheeseen.

Edellä mainituista keksityistä esimerkeistä on helppo poimia kollegiaalisimmat vastausvaihtoehdot. Muitakin kollegiaalisia ratkaisuja varmasti löytyy.

Teemme työssämme päivittäin päätöksiä, joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia eläimiin, ihmisten elämään ja elinkeinoon. Monet meistä ovat alttiina arvostelulle ja mahdollisuudet vastata siihen voivat olla rajalliset salassapitovelvollisuuden tai viranomaistoiminnan luonteen vuoksi.

Kollegiaalisuutta tarvitaan siihen, että jokainen voi rauhallisin mielin tehdä työtään päätöksineen. Tuetaan kollegaa työssään, ei arvostella häntä muiden kuullen tai nähden esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Kollegiaalisuus ei pidä sisällään virheiden peittelyä, vaan sitä, että nähdään vaivaa ja yritetään ymmärtää tilannetta, jossa kollega on toiminut. Kollegiaalisuus voi pitää sisällään keskustelua kaukanakin toisistaan olevista näkemyksistä.

Ammattimme eriytyessä yhä enemmän kollegiaalisuuskin tuntuu eriytyvän. On meitä ja muita. Minulla, sinulla, meillä ei enää ole omakohtaista kokemusta kollegan työstä kuten aiemmin. Hygieenikon maailma selvitettävine elintarvikepetoksineen on erilainen kuin hevospraktikon valtakunta edistyneine hammashoitoineen.

Yksi liiton tavoitteista on toimia yhdyssiteenä jäsentensä välillä. Välittää tietoa ammatin moninaisuudesta ja levittää ymmärrystä toistemme työstä. Kannustaa keskustelemaan rakentavasti ja ystävällisesti vaikka tuntuisi hankalalta.
Kollegiaalisuutta tarvitaan myös nuorten kollegojen kokemuksen ja itsevarmuuden kartuttamiseen. Haastan kaikki kollegat sekä tutustumaan toisella eläinlääketieteen osa-alueella työskentelevän työhön että tarjoamaan uransa alussa oleville tilaisuuksia kehittää osaamistaan kollegan turvallisessa ohjauksessa.

Kollegiaalisuus tuo hyvinvointia työyhteisöihin ja tukee työssä jaksamista. Se voitelee liiton toiminnan ja tavoitteiden yhteistä moottoria. Vaalitaan sitä yhdessä.

Hyvää alkanutta vuotta kollegat!

Päivi Lahti
Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja