Eihän aina huvita. Monta kertaa olen ajatellut, että olisihan minulla viikonloppuna muutakin tekemistä kuin osallistua Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan kokoukseen tai seminaariin. Ja onko minulla mitään sellaista annettavaakaan, mitä ei moni muukin tietäisi, osaisi tai ajattelisi. 

Kun sitten valtuuskunta taas kokoontuu, iloinen ja innostunut puheensorina täyttää kokoustilan, kun eri puolilta Suomea matkustaneet, eri aloja ja ikäryhmiä edustavat kollegat kokoontuvat, olen iloinen ja ylpeä sekä ihmisten pyyteettömästä sitoutuneisuudesta yhteisten asioiden hoitoon että etuoikeudesta olla osa tätä joukkoa. On hienoa kuunnella perusteltuja ja monipuolisia mielipiteitä milloin puolesta ja milloin vastaan myös monista itselleni melko vieraista ammattikunnan asioista ja samalla oppia paljon uutta. Toisaalta omien näkemysteni esille tuominen on puolestaan voinut tuoda uutta tietoa tai ajateltavaa jollekin toiselle. 

Valtuuskunnan kokoukset mielenkiintoisine seminaareineen ja ryhmätöineen ovat luultavasti paras tapa tutustua, verkottua ja puhkoa sekä omia että toisten henkisiä kuplia yhä moni-ilmeisemmäksi ja kansainvälisemmäksi käyvän kollegakuntamme kanssa. Samanlaista valppautta ja tahtoa tarvitaan yhä enemmän kaikilla aloilla ja kaikkialla maailmassa, jos haluamme yhä yhdessä yhteisistä asioista sopia ja niitä menestyksellisesti hoitaa kaikista meille profiloiduista tai yleisistä valeuutisista huolimatta.

Pieni ammattikuntamme kantaa vastuuta laajasta ja moninaisesta sekä yhteiskunnallisesti merkittävästä toimialasta. Se on pantu paljon vartijaksi – ja hyvä niin, sillä kuka muukaan se voisi olla? Me pitkälle koulutetut ammattilaiset ja oman professiomme vastuulliset haltijat olemme parhaat asiantuntijat tuomaan näkemyksemme rohkeasti esiin. Meillä on myös velvollisuus avata julkistakin keskustelua asioista, joista on kiusallista tai itselle epäedullista puhua. Hyvä esimerkki on jo monen eläinlajin hyvinvoinnin kannalta liian pitkälle viety eläinjalostus. Se on nyt noussut puheenaiheeksi eri medioissa, mikä alkaa jo vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. 

Edessä on oikea vaalikevät eduskunta- ja europarlamenttivaaleineen, ja syksyllä ovat mahdollisesti maakuntavaalit ja aivan varmasti oman liittomme valtuuskuntavaalit. Äänestämisellä ja edustuksellisella demokratialla on maassamme jo sadan vuoden perinne, sillä itsenäisen Suomen ensimmäiset yleiset ja yhtenäiset kunnallisvaalit käytiin joulukuussa 1918 ja eduskuntavaalit maaliskuussa 1919. Nämä molemmat vaalit käytiin vain joitain kuukausia kansakuntaa repineen sisällissodan viimeisten vaiheiden eli muun muassa sotavankien armahtamisen päättymisestä. Tämä on hieno osoitus uskosta tulevaisuuteen erittäin vaikeissa oloissa. Ihmisillä on ollut halua osallistua ja vaikuttaa asioihin ja äänestäminen on koettu oikeaksi tavaksi. Äänioikeus on edelleen hieno oikeus ja velvollisuus! 

Tänä vuonna liiton valtuuskuntavaaleissa voi äänestää sähköisesti. Jos intosi ei vielä riitä ehdokkaaksi asettumiseen asti, käytä ainutkertaista äänioikeuttasi omaksi ja koko jäsenkunnan parhaaksi. Mitä laajempi äänestäjäjoukko, sen kattavampi ammattikunnan edustus valtuuskunnassa! Äänestäminen on nopeaa ja helppoa kuin hetken iloa tuottavan kissavideon katselu tai puolituttujen Facebook-päivityksien peukuttaminen, mutta sen vaikutukset omaan ja ammattikuntamme tulevaisuuteen mitataan ihan toisilla mittareilla. Mahatma Gandhi sanoi: ”Sinun tulee olla muutos, jonka haluat maailmassa nähdä”. 

Ava Sovijärvi
monikertainen valtuuskunnan jäsen, viimeksi kaudella 2017–2019, valtion valiokunnan jäsen, liiton aktiivi monissa aiemmissa tehtävissä, eläinlääkäri Puolustusvoimissa ja sen kansainvälisissä tehtävissä sekä Vuoden eläinlääkäri 2012 ja liiton kunniajäsen vuodesta 2017.