Aiemmin, 20–30 vuotta sitten, ei puhuttu eläinlääkäreiden hyvinvoinnista. Kunnissa arkiyöpäivystyksiä oli usein kahdesta kolmeen joka viikko ja siihen päälle vielä koko viikonlopun päivystys. Kukaan ei kysellyt jaksamisen perään ja itse piti sinnitellä kuumeisenakin töissä, koska muut olivat lomalla ja oli yksin vastuussa alueesta. Jälkeenpäin ajatellen tuollainen toiminta oli täysin järjetöntä, vaarallista ja epäammattimaista sekä väärin asiakkaita kohtaan. Jotkut kollegat uupuivat liian kovan työtahdin takia, toiset jaksoivat. Kaikki oli tuolloin itsestä kiinni.
Mitä sinun mielestäsi on hyvinvointi työssä? Onko se sitä, että olet terve ja jaksat tehdä työsi? Onko se työstä nauttimista jopa silloin, kun joudut venymään? Onko se sitä, että tiedät voivasi järjestää itsellesi työn ulkopuolista elämää, joskus jopa säännöllisesti? Onko se sitä, että työyhteisö ja esimies tukevat ja kuuntelevat sinua? Onko se sitä, että työyhteisö arvostaa jokaisen työpanosta? Onko se mahdollisuutta joustaviin työaikoihin sitä tarvitessasi? Onko se sitä, että itsekin arvostat työtäsi ja että teet sen siksi hyvin? Voiko se olla myös sitä, että asetat oman hyvinvointisi ja jaksamisesi työn edelle? Hyvinvointi töissä tarkoittaa sitäkin, että sairastuessasi tiedät voivasi jäädä kotiin paranemaan ja esimies vastaa toiminnan järjestämisestä sillä välin.

Liiton sosiaalivaliokunta vaihtoi viime vuonna nimensä eläinlääkärin työhyvinvointivaliokunnaksi (HYVA), mikä kuvaa toimintaa paremmin. Valiokunta teetti syksyllä 2017 kyselyn valvontaeläinlääkäreille. Kysely tuli tarpeeseen ja antoi arvokasta tietoa henkisesti raskaassa työssä jaksamisesta. Valvontaeläinlääkärijärjestelmän rakentaminen mahdollistui uuden eläinlääkintähuoltolain myötä. Sitä ennen kaikki kunnaneläinlääkärit ja osa heidän eläin­lääkäriesimiehistään oli tehnyt eläinsuojelun tehtäviä kukin osaamisensa ja rohkeutensa puitteissa tai pakon sanelemana. Pöytäkirjat olisivat tänä päivänä enimmäkseen kelvottomia oikeudessa. Kyselyn tuloksista on koottu suositus valvontaeläinlääkärin työn järjestämisestä. Eläinlääkäriliiton hallitus käsitteli suositusta tammikuun kokouksessaan.

Kyselyyn saatujen vastausten perusteella Suomessa ei ole monta valvontaeläinlääkäriä täysin samalla työnkuvalla. Uudelle virkanimikkeelle kaiketi sysättiin muiden vieroksumia töitä. Lakimuutoksen suurin parannus piti olla praktiikan ja valvonnan erottaminen – sekään ei toteudu kaikkialla. Kyselyn vastauksista saa käsityksen, että hajanainen työnkuva rasittaa useimpia. Viimeistään uusien organisaatiomuutosten myötä tulee valvontaeläinlääkärin työhön kuulua lähinnä eläinsuojelu- ja eläintautivalvontaa. Hygieenikkoeläinlääkärit voinevat tehdä laitosvalvonnan ja muut nykyään kunnille kuuluvat eläinlääkärin koulutusta edellyttävät tehtävät, sikäli, kun osaa niistä ei tee praktikkoeläinlääkäri. Paremman tehtäväkuvan ansiosta kukin voisi hakeutua työhön, jossa ajattelee parhaiten viihtyvänsä. Ennen kaikkea valvontaeläinlääkärillä tulee olla työpari, jolloin työn turvallisuus, tehokkuus ja vaikuttavuus kasvavat. Kollegan kanssa työssä myös jaksaa paremmin. Tämä tarvitsee toteutuakseen riittävät resurssit – Suomessa on yhä liian vähän virkapohjaa eläinsuojelutehtävien hoitamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Eläinlääkäri, olitpa missä tahansa työssä, rakasta itseäsi, harrasta ja rentoudu, jotta palaudut töistä riittävästi ja voit hyvin. Yhteisenä tavoitteenamme olkoon hyvinvoiva eläinlääkäri!

Merja Voutilainen
terveysvalvonnan johtaja Keski-Savon ympäristötoimi, Eläinlääkäriliiton eläinlääkärin hyvinvointivaliokunnan puheenjohtaja