”Simo Seniori puhelimessa!”

”Moi Simo, Mia täällä! Olisiko hetki aikaa? Kirjoitan lehtijuttua koulutuksesta ja eläinlääkäripäivistä ja olisin ideoita vailla.”

”Hyvin ehtii eläkeläinen jutella, kun ei ole vielä hirvenmetsästyskään alkanut. Eläinlääkäripäivillä on taas niin mielenkiintoinen ja ajankohtainen ohjelma.”

”Juu, niin on. Täytyy kiittää kollegoita koulutusvaliokunnassa, kun ovat keksineet aiheet ja löytäneet sopivat puhujat. Tänäkin vuonna on tiedossa tiukkaa tiedettä ja paljon käytännön infoa. Esimerkiksi keskiviikkona puhutaan takapihakanojen hoidosta ja pieneläinsessiossa voi päivittää osaamistaan koirien ja kissojen iho- ja korvasairauksista. Hitsi, että ne olivatkin hankalia tapauksia hoitaa silloin, kun vielä olin praktiikassa.”

”Juu, niin olivat. Muistan yhdet eläinlääkäripäivät, joissa jaettiin tarroja – kutisevat koirat otetaan vastaan ensi viikon tiistaina.”

”Minäkin muistan ne tarrat. Laitoin niitä silloisen vastaanottoni seinälle ja hihittelin niille itsekseni työpäivän lomassa – ihanaa eläinlääkärihuumoria. Siellä päivien näyttelyssä on kyllä mukava kiertää osastolta toiselle. Näkee yhdellä kertaa, mitä kaikkea uutta on tullut markkinoille ja mitä kentällä ylipäätään tapahtuu. Ja jollain osastolla on yleensä jaossa myös ämpäreitä. Vaikken enää ämpäreitä lehmien letkutukseen tarvitse, niin toimivat hyvin mökillä vaikkapa marjojen keruussa tai rapuämpäreinä. Mutta takaisin asiaan, noista päiville lähetettyjen postereiden määrästä olen hieman huolestunut. En muista, että aiemmin olisi ollut näin vähän postereita esitettävänä.”

”Entisenä tieteentekijänä postereiden vähyys surettaa minuakin. Mutta tämähän saattaa olla pelkästään pandemian seurausta. Eihän niitä kongressejakaan ole juuri pidetty.”

”Toivotaan, että johtuu vaan tästä. Ymmärtäähän sen, että moni ei ehdi tehdä posteria pelkästään näitä päiviä varten. Vaikka kovin mielellään niitä lukisi ja katselisi. Tuo posterinäyttely on kiva läpileikkaus kaikesta siitä tutkimuksesta, mitä kollegat ovat tehneet. ”

”Pitäisikö sinun kirjoittaa siihen juttuun jotain siitä, miten saataisiin ne kollegat mukaan, jotka eivät yleensä lähde koulutuspäiville?”

”Siinäpä sitä haastetta riittää. Onkohan tässä taustalla sijaisten puute vai eikö ohjelma vaan kiinnosta? Jos ohjelma ei ole sopiva, niin kannattaa ehdottaa luentoaiheita tai mitä tahansa muita ideoita, miten päivistä tehtäisiin sopivammat koko ammattikunnalle. Tuota palautetta voi antaa esimerkiksi minulle tai jättää anonyymisti päivien jälkeen, kun sitä joka vuosi erikseen kysytään. Toisaalta Suomessa on myös paljon eläinlääkäreitä, jotka työskentelevät sellaisissa tehtävissä, ettei päivien ohjelma välttämättä heitä kosketa. Mutta kyllä jokaisen kannattaisi vuorovuosina tulla paikan päälle ainakin tapaamaan kollegoita tai osallistumaan eri tilaisuuksiin. Avajaisissa on tänäkin vuonna mielenkiintoisia puheita, esimerkiksi vuoden eläinlääkintäteosta ja kollegiaalisuudesta. Mukana on myös kulttuuripläjäys, tänä vuonna kuoron esittämänä.”

”Ja eikös tänä vuonna jaeta taas Topi Salmi – palkinto? Avajaiset ovat kyllä erittäin mukava tilaisuus - minäkin aion osallistua. Mutta nyt täytyy lopettaa tämä puhelu. Toivottavasti sait ideoita siihen lehtijuttuun. Jutussa kannattanee keskittyä varsinaiseen substanssiin ja jättää ne ämpärit mainitsematta.”

”Juu, yritän keskittyä oleelliseen asiaan – nähdään Eläinlääkäripäivillä!”

Miia Kontturi

Koulutusvaliokunnan
puheenjohtaja

PS. Jutun henkilöt ja käyty keskustelu ovat fiktiivisiä, mutta tiedot Eläinlääkäripäivistä totta – tule sinäkin paikalle!