Eläinlääkäripalvelujen yksityistäminen vaarantaisi eläinlääkäripäivystyksen ja eläintautitorjunnan
Kunta järjestää peruseläinlääkäripalvelua tuotanto- ja lemmikkieläimille osana kokonaisuutta, johon kuuluvat myös eläintautien ja eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien torjunta, elintarvikkeiden turvallisuuden varmistaminen, eläinsuojelu sekä kiireinen eläinlääkärinapu kaikille eläinlajeille ympäri vuorokauden. Lemmikkieläinlääkäripalveluiden yksityistäminen kokonaan horjuttaisi kokonaisuutta, sillä monilla alueilla pieneläinlääkintä on oleellinen osa kunnaneläinlääkärin työtä.
Kunnallisen lemmikkieläimille tarjottavan eläinlääkäripäivystyksen yksityistämistä on esitetty puhuttaessa kuntien menojen karsimisesta. Luonnonvarakeskus (Luke) laati selvityksen eläinlääkäripalvelujen saatavuudesta ja kustannuksista pohjaksi keskustelulle eläinlääkäripalvelujen mahdollisesta uudelleen järjestämisestä.
Selvityksen perusteella peruseläinlääkäripalvelua voitaisiin saada arkisin melko kattavasti yksityisenä palveluna, mutta ympärivuorokautista päivystystä ei saada kaikkialle Suomeen vain yksityisenä palvelutarjontana. Huolta selvityksen mukaan aiheuttaisi eläinlääkärien toiminta-alueen kasvaminen, palveluiden siirtyminen kauemmas asiakkaista ja riski palveluiden hintatason noususta. Suurimmalla osalla alueista, joilla kunnallista eläinlääkäripalvelua järjestetään ostamalla sitä yksityiseltä toimijalta, sekä kunnan että asiakkaiden kustannukset ovat nousseet.
Kokonaisuus, johon kunnallinen eläinlääkäripalvelu kuuluu, tekee merkittävää työtä ihmisen terveyden hyväksi. Tässä työssä torjutaan eläimistä ihmisiin tarttuvia tauteja, kuten salmonella ja raivotauti, sekä vähennetään säännöllisellä tuotantoeläinten terveydenhuoltotyöllä antibioottien käyttöä ennaltaehkäisten näin antibioottiresistenttien bakteerien syntyä. Terveydenhuoltotyön merkitys ei Luken selvityksessä noussut esiin, vaikka se on peruseläinlääkäripalvelua.
Kunnaneläinlääkäri on virkamies, joka tekee käytännön eläinlääkintää, puuttuu eläinsuojeluongelmiin niitä havaitessaan, ryhtyy välittömästi torjuntatoimiin eläintaudinpurkauksessa sekä järjestää aikataulunsa uusiksi kiireellisen potilastapauksen vuoksi. Kunnaneläinlääkärin ansio muodostuu kunnalta saatavasta peruspalkasta, päivystyskorvauksista sekä asiakkailta perityistä maksuista, joiden enimmäishinta on rajattu. Kunnalle eläinlääkäripalvelun järjestämisen kulut ovat keskimäärin 9,9 euroa asukasta kohden vuodessa.
Riittävän tiheä kunnaneläinlääkäriverkosto on tärkeä tuotantoeläinten eläinlääkäripalvelun, päivystyksen ja eläintautitorjunnan järjestämiseksi. Muutamissa maissa on luovuttu virkaeläinlääkärijärjestelmästä, minkä seurauksena tuotantoeläinlääkintään ei löydy halukkaita eläinlääkäreitä. Alueilla, joilla tuotantoeläinpraktiikka on hiljaista, mahdollisuus tarjota myös pieneläinten peruseläinlääkäripalvelua varmistaa virkojen pysymisen täytettynä. Kuntien tarjoaman lemmikkien peruseläinlääkäripalvelun yhtiöittämistä pitää myös tarkastella kriittisesti, sillä rajanveto kiireellisen eläinlääkärinavun ja peruseläinlääkäripalvelun välillä ei ole selkeää. Lisäksi viranhaltijoiden harjoittama pieneläinlääkintä on hallinnollisesti raskasta erottaa kokonaisuudesta.
Alueilla, joilla on paljon vakiintunutta yksityistä eläinlääkäripalvelutarjontaa, kunnalliset eläinlääkäripalvelut ovat yleensä suppeat, ja jotkut kunnat ostavat palvelun yksityisiltä toimijoilta. Epäreilua kilpailua kunnallisen ja yksityisen toimijan välillä on pyrittävä välttämään, mutta samalla on otettava huomioon yleisemmät yhteiskunnalliset tavoitteet: tautitorjunta, elintarviketurvallisuuden varmistaminen riittävän tuotantoeläinlääkintäpalvelun kautta sekä varma päivystysjärjestelmä.
Kunnaneläinlääkärijärjestelmä kaipaa kehittämistä muun muassa eläinlääkärien työsidonnaisuuden vähentämisessä sekä alueen elinkeinotoimintaan paremmin sovittamisessa. Se on edelleen suuressa osassa Suomea tarkoituksenmukaisin ja edullisin tapa tuottaa palvelut maatalousyrittäjille ja muille eläinten omistajille.
Keskustelu kunnallisten eläinlääkäripalvelujen järjestämistavasta jatkuu uusien maakuntien toimintaa muotoiltaessa. Eläinlääkäriliiton mielestä olisi hyvä selvittää niin liikelaitoksen, yhtiöittämisen, ulkoistamisen kuin yksityistämisenkin vaikutuksia kokonaisuuteen, johon kuuluvat eläinlääkäripalvelujen laatu, hinta ja saatavuus, eläinlääkärin työsidonnaisuus, eläinten hyvinvointi, eläintautivalmius sekä elintarviketurvallisuus.
Eläinlääkäriliitto kokoaa ryhmän yksityiseläinlääkäreitä ja virkaeläinlääkäreitä kartoittamaan nykyisen eläinlääkintähuoltojärjestelmän hyviä puolia ja ongelmakohtia sekä suunnittelemaan selvitystä erilaisten eläinlääkäripalvelun järjestämisvaihtoehtojen vaikutuksista kokonaisuuteen. Tavoitteena on löytää uudenlaisia tapoja järjestää eläinlääkäripalveluita erilaisissa maakunnissa heikentämättä nykyjärjestelmän hyviä ominaisuuksia.