Eläinlääkärin työ on hektistä ja vaativaa. Sitä on ollut myös yrittäjyys. Kun minua pyydettiin mukaan Eläinlääkäriliiton hallitukseen syksyllä 2021, olin enemmän kuin yllättynyt. Ensimmäinen ajatukseni ei todellakaan ollut se, että vastuullinen luottamustoimi voisi lisätä omaa hyvinvointiani ja tasapainottaa kiireistä elämääni. Perhe, työ, harrastuksia ja lauma omia eläimiä eivät aiheuta vapaa-ajan ongelmia. Hektisessä työssä ja arjen pyörteissä omat ympyrät ovat helposti pieniä. Oma kupla on tasainen ja tuttu, eikä siihen tunnu mahtuvan mitään uutta. Oikeastaan ei tule edes mietittyä, mitä voisi muuttaa, kun hiljaisia hetkiä on niin kovin vähän. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin olen erittäin iloinen, että uskalsin tarttua haasteeseen ja lähteä mukaan ammattiliiton toimintaan avoimin mielin, raivaten päättäväisesti tilaa kalenteriin.

Toimin tällä hetkellä ensimmäistä kautta Eläinlääkäriliiton hallituksessa ja tämän vuoden alusta olen toiminut hallituksen varapuheenjohtajana. Lisäksi tulin viime syksynä valituksi Eläinlääkäriliiton valtuuskuntaan. Liiton toiminnassa olen ollut aiemmin mukana yksityispuolen työsuhdevaliokunnassa noin 10 vuotta sitten. Valtuuskunnan varajäsenenä olin siihen aikaan myös yhden kauden.

Varsin tuoreena hallituksen jäsenenä on ollut mukava päästä näkemään liiton koko toiminnan kirjoa varsinaiselta aitiopaikalta. Olen tutustunut huippuihin tyyppeihin hallituksessa, saanut seurata uuden toiminnanjohtajan Karolan aloittamista viime vuonna ja puheenjohtajakauden vaihtumista.

On ollut mielenkiintoista nähdä, miten paljon taustatyötä Eläinlääkäriliitossa tehdään, ja kuinka monitahoista Eläinlääkäriliiton toiminta todellisuudessa on.

Pieneläinpraktikkona ja yrittäjänä koen, että omia näkemyksiäni on aina kuunneltu. Asioita käsitellään monista eri tulokulmista ja kaikki ammattikunnan näkemykset huomioidaan ennen liiton lopullista päätöstä. ”Miksi liitto ei tee mitään” on muuttunut varsinaiseksi vitsiksi, kun olen kurkistanut kulisseihin ja tiedän, että melko vähälukuinen mutta osaava porukka tekee töitä täysillä ja suurella sydämellä ammattikuntamme eteen.

Pienuudessa on etunsa. Olemme monessa asiassa ketteriä, mutta toki rajalliset resurssit ovat haaste. Oman lisänsä tuo se, että liitto edustaa hyvin monella eri sektorilla toimivia eläinlääkäreitä. Onhan liitto myös samaan aikaan sekä työntekijöiden että työnantajien liitto. Tämän voi nähdä haasteena, mutta toisaalta Eläinlääkäriliiton rooli ei olisi ollenkaan sama kollegion edun vaalijana, jos osa meistä ei liittoon voisi kuulua.

Takaisin siihen tasapainoon. Istuin vuosia sitten ESAVS:n behavioral medicine -kurssilla, jossa tärkeimmät keskustelut liittyivät eläimen elämään. Eri osa-alueiden ja luonnollisten tarpeiden tulisi olla tasapainossa ja eläimen elämän tulisi sisältää sopivasti kaikkea.  Keskustelimme, että tällä voi oikeasti olla iso merkitys stressin vähentämisessä ja ongelmallisen käyttäytymisen ratkaisemisessa. Yllätys, yllätys, tämä taitaa päteä myös meihin ihmisiin. Tunnistan introvertin itseni, haluan usein olla luonnon keskellä ihan yksin tai eläinteni kanssa. Nautin silti työstäni ihmisten parissa, hyvästä työyhteisöstä, perheestä ja ystävistä.

Opiskeluajasta on kulunut jo reilu parikymmentä vuotta. En aavistanut hallitukseen lähtiessäni, että asia, jota pidin vuosia itsestään selvyytenä elämässä, olisi asia, jota todellisuudessa olen kaivannut. Koen nyt paljon vahvempaa yhteyttä eläinlääkärikollegioon kuin vuosiin. Täytyy myös todeta, että luottamustoimi liitossa on tuonut elämääni kaipaamaani tasapainoa, yhden puuttuvan palasen.

Suvi Heinola

Kirjoittaja eläinlääkäri Suvi Heinola toimii Eläinlääkäriliiton hallituksen varapuheenjohtajana.