Vuoden eläinlääkäri 2023 Outi Vainio on tunnettu laaja-alaisesta työstä eläinten hyvinvoinnin edistäjänä
Suomen Eläinlääkäriliitto on tänä vuonna myöntänyt vuoden eläinlääkärin palkinnon eläinlääketieteellisen farmakologian emeritaprofessori Outi Vainiolle. Palkinto myönnettiin Vainiolle tunnustuksena laaja-alaisesta työstä eläinten hyvinvoinnin edistäjänä.
Lähes 20 vuotta lääkekehityksen parissa työskennellyt Vainio kehitti muun muassa rauhoitusaineita eläimille. Hevosia varten markkinoille tuotu detomidiini oli ensimmäinen Suomessa kehitetty alkuperäisvalmiste. Jatkokehityksen tuloksena syntyi alkujaan koirille tarkoitettu rauhoite ja lopulta lääke, jota käytetään ihmisten tehohoidossa.
Vainio työskenteli 2000-luvun alussa muutaman vuoden läänineläinlääkärinä Turussa. Kun vuonna 2003 Helsingin yliopistossa avautui eläinfarmakologian professuuri, Vainio haki ja tuli valituksi. Lääkekehitystyö jatkui myös yliopistossa, missä Vainio ohjasi väitöskirjaopiskelijoita ja johti tutkimusryhmiä. Kehitystyön tuloksena markkinoille tuotiin vatinoksaani, jota käytetään rauhoittavien lääkeaineiden kanssa vakauttamaan verenkiertoa.
Suomen Eläinlääkäriliiton hallitus teki valinnan Vuoden eläinlääkäristä painottaen palkitun tekemää merkittävää uraa eläinfarmakologina ja eläinten hyvinvoinnin edistäjänä.
“Rauhoittavien lääkeaineiden kehitys on vienyt eläinten hoidon uudelle tasolle ja laajentanut mahdollisuuksia tutkia eläimiä. Vaikka eläinlääkärin ammatti on monipuolinen, on varsin poikkeuksellista yhdistää eläinlääkärin ja tutkijan työ yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanssa”, sanoo Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Mikko Turku.
Suomen Eläinlääkäriliitto jakaa Vuoden eläinlääkäri -palkinnon vuosittain merkittävän eläinlääketieteen, eläinlääkinnän tai eläinlääkärikunnan hyväksi tehdyn työn perusteella.
Eläinten ja ihmisten perustoiminnot eivät juuri eroa
Eläinten kognitioon keskittyvän tutkimuksen parissa Vainio on viettänyt paljon aikaa. Vielä muutama vuosikymmen sitten eläinten kokemaan kipuun ei juuri kiinnitetty huomiota. Vainio toteaa, että sittemmin tämä ajattelutapa on kääntynyt päälaelleen.
”Tieto eläinten kivun kokemisesta on lisääntynyt. Kyse ei ole vain fyysisestä refleksistä, vaan myös henkisestä kärsimyksestä, kuten ihmisilläkin.”
Vainio on tutkinut silmänliikekameralla koirien katselukäyttäytymistä, joka on osoittautunut hyvin samankaltaiseksi kuin ihmisillä.
”Omalla tutkijan urallani on ollut suorastaan tajunnan räjäyttävää oivaltaa, että eläimet eivät monissa perustoiminnoissaan juuri eroa ihmisistä. Samalla se nostaa esiin isoja kysymyksiä myös ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista eläintenpidossa”, Vainio kertoo.
Vainio on tehnyt työtä eläinsuojelun hyväksi myös yhteiskunnallisena vaikuttajana sekä työroolissa että yksityishenkilönä. Hän on toiminut useita vuosia muun muassa Suomen eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana sekä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunnan puheenjohtajana.
Tieto lisää vaatimuksia eläinten hyvinvoinnille
Lisääntynyt tieto eläinten kokemista tunteista vaikuttaa eläinten hoitoon. Esimerkiksi eläinten kipuun suhtaudutaan vakavasti ja sitä pyritään välttämään. Se näkyy myös laajemmin eläinten hyvinvointiin liittyvässä lainsäädännössä, jossa tunnustetaan eläinten oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen.
Samalla kun tieto eläinten tunteista ja ajattelukyvystä lisääntyy, nostaa se esiin isoja kysymyksiä ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista eläintenpidossa. Se nostaa myös entistä kriittisempään tarkasteluun olosuhteet, joissa eläimiä pidetään.
Eläinten kasvattajien ja eläimen hankintaa harkitsevien pitäisi vaalia ensisijaisesti eläimen hyvinvointia.
”Esimerkiksi koiraa lemmikiksi hankittaessa lähtökohtana pitäisi olla, että monin tavoin sairaita lyhytkuonoisia rotuja vältetään. Pentujen tuotannossa taas pitäisi käyttää mahdollisimman terveitä vanhempia. Joillain roduilla ainoa mahdollisuus saada terveempiä jälkeläisiä on risteyttää muiden rotujen kanssa”, sanoo Vainio.