Tappava Clostridium botulinum – uutta tietoa vanhasta vaarasta

Botulismi on pelätty ruokamyrkytys, jolle on tyypillistä jopa kuolemaan johtava etenevä velttohalvaus. Sen aiheuttaa Clostridium botulinum -bakteerin kasvunsa aikana tuottama voimakas hermomyrkky, botulinumneurotoksiini, kansan kielellä botuliini. Alle gramman miljoonasosa toksiinia on tappava. Prosessoituihin ja hapettomasti säilytettyihin elintarvikkeisiin liittyvä botulismiriski tunnetaan vuosisatojen takaa.

Botulismin muuttuva epidemiologinen kuva ja tarve hallita uudenlaisia riskejä ovat herättäneet tarpeen ymmärtää botulinumneurotoksiineja tuottavien bakteereiden perusbiologiaa ja fysiologisia prosesseja sekä niitä geeni- ja solutason tekijöitä ja ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat bakteerin toksiinituotantoon. Nykyään raportoiduista botulismitapauksista vain osa noudattaa klassisen botulismin etiologiaa. Infektiivisiä tautitapauksia, joissa sellaisinaan harmittomina pidetyt itiöt päätyvät suoraan elimistöön elintarvikkeiden, juoman tai ympäristökontaminaation kautta ja siellä sopivissa olosuhteissa muodostavat neurotoksisen kasvuston, raportoidaan yhä useammin.

Imeväisikäisten suolistokolonisaatio on yleisin ihmisen botulismin muoto Italiassa ja Yhdysvalloissa, ja tapauksia on viime vuosina tavattu Suomessakin. Haavabotulismia raportoidaan enenevässä määrin Euroopassa ruiskuhuumeiden käyttäjillä huonon hygienian seurauksena. Varsinkin suolistoinfektiotapauksista eristetään verrattain usein jokin muu neurotoksinen klostridilaji kuin C. botulinum. Neurotoksiinigeenien siirtyminen bakteerikantojen ja -lajien välillä osoittaa, että valtavan suurena proteiinikompleksina tuotettu toksiini tarjoaa bakteereille jonkinlaisen kilpailuedun siitä huolimatta, että toksiinin syntetisointi on todennäköisesti energiataloudellisesti kallista.

Perinteinen elintarvikehygieeninen näkökulma botulismiriskiin rakentuu klassisen ruokamyrkytysbotulismin kautta: Botulismi saadaan, kun nautitaan elintarviketta, jossa alun perin kestävässä itiömuodossa prosessoinnista säilynyt C. botulinum on itänyt ja kasvanut ja kasvunsa aikana tuottanut neurotoksiinia elintarvikkeeseen. Edellytyksenä ruokamyrkytyksen syntymiselle on raaka-aineen itiökontaminaatio; itiöiden säilyminen elintarvikkeen prosessoinnissa kilpailevan mikrobiston kuollessa; säilytysolosuhteet, jotka sallivat itiöiden germinaation, bakteerikasvun ja toksiinituotannon; sekä tuotteen syöminen kuumentamatta.

Riskielintarvikkeita ovat hapettomasti pakatut matalahappoiset prosessoidut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty vähän tai ei lainkaan suolaa ja lisäaineita, ja joita säilytetään huoneenlämmössä (esimerkiksivihannessäilykkeet) tai riittämättömässä kylmäketjussa (esimerkiksi tyhjiöpakatut lämminsavukalatuotteet ja lihavalmisteet). Perinteisesti suurin riski on liitetty kotisäilykkeisiin, mutta yhä useammin epidemioiden taustalla on kasvava valikoima kaupallisia tuotteita. Elintarviketuotannon kirjon laajentuessa, jakeluketjujen monimutkaistuessa ja kuluttajatrendien muuttuessa syntyy uudenlaisia riskejä, joiden hallinta vaatii uutta tutkimustietoa ja teollisuuden panostusta.

Borulismin taudinkuvaan sopivia mainintoja ja merkintöjä säädetyistä rangaistuksista vakaviin ruokamyrkytyksiin liitettyjen verimakkaroiden valmistuksesta on jo 800-luvulta. Botulinumneurotoksiinin eristi ja sen lääketieteellistä käyttöä esitti saksalainen Justinus Kerner 1800-luvun alkupuolella tutkiessaan juuri makkaroihin liittyneitä halvaustapauksia. Vajaa sata vuotta myöhemmin, kun mikrobien rooli taudinaiheuttajina alkoi vahvistua, belgialainen Emile Pierre-Marie Van Ermengem lopulta pääsi toksiinia tuottavan bakteerin jäljille ja eristi sen kuusi hautajaismuusikkoa surmanneesta kinkusta. Makkaramyrkytyksiin vihjaava Bacillus botulinus sai myöhemmin nykyisen nimensä C. botulinum, joka nykytutkimustiedon valossa edustaa varsin kapeaa käsitystä botulinumneurotoksiineja tuottavien klostridien ja joidenkin muiden bakteereiden sekä itse neurotoksiinien kasvavasta monimuotoisuudesta.

Lisätietoja: Miia Lindström, elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, puh. 0504486587, miia.lindstrom (att) helsinki.fi

Eläinlääkäripäivät: www.elainlaakaripaivat.fi & Suomen Eläinlääkäriliitto www.sell.fi