Suomi on onnistunut hyvin eläinten virustautien torjunnassa ja hallinnassa

Uusien ja uhkaavien sekä vanhojen virustautien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan on varauduttava. Ne vaikuttavat eläinten hyvinvointiin ja aiheuttavat taloudellisia tappioita. Uhkana ovat myös zoonoosit, eläinten ja ihmisten välillä tarttuvat taudit. Tautivastustuksen kannalta merkittävää on virustartuntojen nopea diagnosointi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on oltava myös hyvät laboratoriovalmiudet diagnoosin varmentamiseen. 

Ajantasainen tutkimustieto varmistaa mahdollisuuden eläinviruksista aiheutuvien tautien kontrollointiin. Eläinlääkärien perus- ja jatkokoulutuksessa onkin huomioitava perehtyminen tähän aihealueeseen.

Eläintautivirologista tutkimusta tehdään Suomessa Evirassa ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Kaikki tutkimustyö on nykyään yhteistyötä, ja onnistumiseen vaaditaan useiden eri alojen asiantuntijoita. Eläintautivirologia on lähtökohtaisesti muuntuva tutkimuskenttä. Ihmisten ja eläinten yhä lisääntyvä liikkuvuus, ja virusten kyky muuntua tai odottaa toiminnalleen otollista kasvualustaa luovat tutkimukselle jatkuvasti uusia haasteita. 

Uusia tai uudelleen tulleita virustartuntoja on Suomessa saatu onnistuneesti hävitettyä tai kontrolliin. Esimerkkeinä tästä koiran ja luonnonvaraisten eläinten levittämä rabies, lampaan maedi-visnavirustartunta, sekä naudan leukoosi ja virusripuli BVD. Uusia uhkia ovat muun muassa kalojen VHS-rhabdovirustartunta merialueen kalankasvattamoilla vuodesta 2000 alkaen, sekä silakoista ja nahkiaisista löytyneet samankaltaiset virukset. Uusimpana haasteena on ollut polttiaisen levittämä Schmallenberg-virustartunta naudoilla ja lampailla, jota on tavattu vuodesta 2012 alkaen. 

Uusiin uhkiin on varauduttava ajoissa

Tulossa olevia uhkia, joihin nyt on varauduttava, ovat muun muassa afrikkalainen sikarutto, hevosten näivetystauti ja märehtijöillä hyönteisten levittämät sinikielivirustartunnat, sekä jälleen kerran koirien rabies. 

On tärkeää tuottaa ajantasaista tietoa Suomen tilanteesta, siitä millaisia virustyyppejä meillä on ja miten niitä vastustetaan parhaiten nimenomaan Suomen oloissa. Uutta tietoa hyödynnetään muun muassa rokoteohjelmasuosituksissa sekä lainsäädännön ja valvonnan tukena. Suomessa eläinten virustautien tutkimusalueina ovat olleet mm. rabies, penikkatauti, märehtijöiden virukset (hengitystievirukset, virusripuli, maedi-visna), virusrokotteet ja kalojen rhabdovirukset.

Bioturvallisuus ja sen ylläpito sekä tautiseuranta, hyvät laboratoriovalmiudet ja nopea reagointi ovat jatkossakin välttämättömiä hyvän eläintautitilanteen säilyttämisessä. Tätä varten tarvitaan myös tieteellistä tutkimusta

Lisätietoja: ELT Liisa Sihvonen, Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisten biotieteiden osaston eläintautivirologian professori ja Eviran tutkimusjohtaja, liisa.sihvonen@evira.fi, p. 050 553 9226