Eläinsuojeluvalvonta vaatii asiantuntijuutta maakunnissakin

Suomessa eläinsuojeluvalvonta on kunnissa työskentelevien valvontaeläinlääkärien vastuulla.
Valvontaeläinlääkärien virkojen perustamisen myötä vuoden 2009 jälkeen eläinsuojeluvalvonta on tehostunut, laatu parantunut ja pitkittyneitä tapauksia on saatu päätökseen. Viranhaltijat ovat kokeneita työssään ja paikallisesti on luotu hyviä käytäntöjä eläinsuojeluvalvonnan järjestämiseksi. Eläinsuojelun kentällä kokonaisuudessaan toimii myös löytöeläintaloja ja vapaaehtoisia eläinsuojeluneuvojia, joiden kanssa yhteistyö on muotoutunut. Mielipidekyselyissä kansalaisetkin odottavat tehokasta eläinsuojeluvalvontaa. Nyt tämä nykyinen valvontaeläinlääkärijärjestelmä saatetaan romuttaa.

Eläinsuojelulain muutoksessa maakuntalakipaketin yhteydessä on tarkoitus esittää, että maakunta kokonaisuutena voitaisiin tulevaisuudessa nimetä eläinsuojelusta vastaavaksi viranomaistahoksi. Maakunta nimeäisi itsenäisesti vastuullisen valvontaviranomaisen kenestä hyvänsä maakunnan virkamiehestä, vaikka tuki- tai ympäristötarkastajan. Nykyisen, aiempaa paremmin muotonsa löytäneen valvontaeläinlääkärijärjestelmän romuttaminen olisi lyhytnäköistä ja haitallista eläinten hyvinvoinnille ja kansalaisten tasapuoliselle kohtelulle.

Eläinsuojeluvalvonta on vaativaa asiantuntijatyötä, jossa tarvitaan vahvaa eläinlääketieteellistä ja juridista osaamista. Eläinsuojeluvalvontaa tekevä eläinlääkäri joutuu usein työskentelemään yksityishenkilön kotirauhan piirissä, tekemään päätöksiä eläinten hoidon järjestämisestä tarvittaessa myös muualla ja viimeisenä keinona eläinten lopettamisesta. Valvova eläinlääkäri käyttää työssään huomattavaa julkista valtaa, joka tuotantotiloilla kohdistuu suoraan eläinten omistajan elinkeinoon. Eläinsuojeluvalvonnassa puututaan perustuslaillisiin oikeuksiin kotirauhan ja omaisuudensuojan osalta, jolloin toimivaltaisen viranomaisen on jatkossakin oltava sekä eläinten hyvinvoinnin että eläinsuojelulainsäädännön asiantuntija.

Eläimen omistajien oikeusturvalle on tärkeää, että tarvittaessa kokonaisuutta arvioidaan, toimenpiteistä päätetään ja tilanne dokumentoidaan kahden toimivaltaisen eläinlääkärin yhteistyönä. Kuntien praktikkoeläinlääkärit avustavat valvontaeläinlääkäriä eläinsuojeluvalvonnassa. Eläinsuojelutarkastuksessa tulee pystyä luotettavasti arvioimaan eläinten kokemaa kipua ja kärsimystä, niiden kuntoa ja terveydentilaa sekä niiden pitopaikan olosuhteita ja eläinten omistajan edellytyksiä huolehtia eläimistä. Arvioijan on tunnettava kyseisten eläinten fysiologia ja käyttäytymistarpeet.

Eläinten omistajaa on kuultava mahdollisiin laiminlyönteihin johtaneista seikoista ja arvioitava, millaisia kieltoja tai määräyksiä omistajalle on annettava, tai onko tarkastuksen johdosta ryhdyttävä välittömästi kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Eläinsuojeluviranomainen myös arvioi, onko tarpeen saattaa eläinten omistaja rikosoikeudelliseen vastuuseen eläinten pidossa tapahtuneista laiminlyönneistä. Tätä varten tilanne on kyettävä dokumentoimaan asian kannalta informatiivisella tavalla alusta saakka. Tarkastuksen tehnyt eläinlääkäri toimii usein ainoana syyttäjän nimeämänä todistajana eläinsuojelurikosten oikeuskäsittelyissä. Tarkastuksella on kyettävä riittävän tarkasti havainnoimaan ja dokumentoimaan eläinten kokema kipu ja kärsimys sekä siihen johtaneet olosuhteet. Tämä edellyttää tarpeellisten asiakirjojen ja muistiinpanojen kirjoittamisen lisäksi usein punnittua valokuvaamista ja videokuvan ottamista tarkastuksen yhteydessä.

Suomen Eläinlääkäriliitto katsoo, että eläinsuojeluvalvonnan toimivuus, tasapuolisuus, asiantuntijuus ja omistajan oikeusturva on varmistettava säilyttämällä eläinsuojeluvalvonta virkaeläinlääkärien tehtävänä. Asiantuntijuuden, toimivuuden ja tasapuolisuuden takeeksi ei riitä, että toivotaan maakunnan järjestävän valvonnan eläinsuojelun onnistumisen kannalta parhain päin.

Lisätietoja: Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Päivi Lahti, puh. 050 911 9117, paivi.lahti (at) sell.fi