Lihantarkastus kehittyy

Lihan tuottaminen sisältää useita piirteitä, jotka puuttuvat monen muun elintarvikkeen tuotantoketjusta. Nämä piirteet kulminoituvat lihantarkastuksessa, jolla varmistetaan lihan turvallisuus ja laatu sekä vastustetaan eläintauteja ja turvataan myös eläinten hyvinvointia. Lihantarkastusta ohjataan hyvin yksityiskohtaisella lainsäädännöllä, minkä vuoksi lihantarkastusta voidaan kehittää vain muuttamalla lainsäädäntöä.

Lihantarkastuksen kehittämiseen liittyvä keskustelu on usein painottunut lihantarkastuskustannuksiin, mikä on ymmärrettävää teurastamoiden näkökulmasta. Lihantarkastuskustannukset Eviran valvomissa teurastamoissa ovat kilpailukykyiset, mutta vaikuttavampaan toimintaan tulee pyrkiä jatkuvasti. Lihantarkastuksen kehittämisessä tulee kuitenkin myös muistaa sen perimmäinen tavoite eli kehitystavoitteiden täyttyminen.

Keskusteltaessa lihantarkastuksesta ja siihen liittyvästä valvonnasta väitetään usein, että lihantarkastus ei olisi kehittynyt sataan vuoteen. Alun perin tehtiin vain post mortem -tarkastusta, johon myöhemmin lisättiin ante mortem -tarkastus. Jo varhain havaittiin kuitenkin, että tämän lisäksi tarvitaan myös laitos- ja hygieniavalvontaa sellaisten zoonoosien varalle, joita ei pystytä riittävästi vastustamaan ante ja post mortem -tarkastuksella tai jo kasvatustilalla. Lihantarkastukseen liittyvän valvonnan osuus on lisääntynyt olennaisesti viime vuosikymmeninä. Tarkastuseläinlääkäreiden työajasta kului 15 vuotta sitten noin 10–15 prosenttia hygieniavalvontaan, mutta tänä päivänä sen osuus on noin kaksi kertaa suurempi.

Lihantarkastuksen ante ja post mortem -tarkastusta voidaan kehittää ottamalla huomioon nykyistä paremmin kunkin maan eläintautitilanne. Lihasioilla on tarkoitus kokeilla niin kutsuttua visuaalista lihantarkastusta, jonka hyötynä on mahdollinen ruhon ja elinten kontaminaation väheneminen ja haasteena puolestaan eräiden tautien ja muutosten havaitsemisen vaikeutuminen. Kaikki lihan ostajamaat eivät myöskään toistaiseksi hyväksy ainoastaan visuaalisesti tarkastettua lihaa. Mahdollisia resurssisäästöjä saataneen vain, jos kaikki teurastamoon tulevat siat voidaan tarkastaa vain visuaalisesti.

Lihantarkastusjärjestelmä tarjoaa hyvät edellytykset taudinaiheuttajien seurantaan ja vastustamiseen. Erityisesti tulee kehittää zoonoosien tunnistamiseen tarkoitettuja pikadiagnostisia työkaluja. Mitä zoonooseja tai eläintauteja pyritään hallitsemaan, riippuu siitä millainen riski halutaan hyväksyä. Esimerkiksi Trichinella-loisten aiheuttamaa riskiä pidetään Suomessa niin suurena, että vastustustoimia ylläpidetään. Lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan haasteena on myös toiminnan yhdenmukaisuus eri teurastamoissa. Periaatteena on, että yrityksiä tulee käsitellä samalla tavalla samassa asiassa. Yhdenmukaisuus ei synny pelkästään ohjeistuksella, vaan se vaatii myös Eviran ylitarkastajien ahkeraa jalkautumista teurastamoihin. Lisäksi yhdenmukaisuutta on pyritty edistämään muodostamalla teurastamoalueita, joita johtaa aluejohtajana toimiva tarkastuseläinlääkäri.

Lihantarkastusorganisaation tulee olla toimintakykyinen, luotettava ja asiantunteva sekä mahdollistaa lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta joka tilanteessa. Suomessa järjestelmään luotetaan. Luottamus näkyy muun muassa kuluttajien käyttäytymisessä. Suuretkaan elintarvikekriisit eivät ole paljoakaan vaikuttaneet suomalaisten lihan kulutukseen. Mahdollisena muutoksena on esitetty, että valtio ostaisi kunnilta lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan teurastamoissa. Tämä tuskin parantaisi lihantarkastuksen tasoa ja yhdenmukaisuutta tai kustannustehokkuutta. On tärkeää, että mahdolliset muutokset lihantarkastuksessa eivät heikennä lihantarkastusta vaan tekevät siitä paremman.

Osmo Mäki-Petäys
Liha- ja kalahygieniayksikön johtaja, Evira
Eläkkeelle 1. joulukuuta 2007