Oma hiekkalaatikko

Kunnaneläinlääkäriliiton vuosikokouksessa keväällä Nokialla käytiin toimintasuunnitelman käsittelyn yhteydessä vilkas ja ajatuksia herättävä keskustelu kunnaneläinlääkäreiden asemasta eläinlääkintähuollossa.

Keskustelijat olivat vahvasti sitä mieltä, että nyt on viimein aika kääntää viime vuosien valitus liian monipuolisesta työtaakasta rikkaudeksi: huomata, kuinka yhteiskunnallisesti tärkeää työtä me virkaeläinlääkäreinä teemme. Esitettiin jopa ajatus erityisestä Kunnaneläinlääkäriseminaarista, jossa omanarvontuntoamme hellittäisiin. Alkutuotannon valvojina olemme elintarviketurvallisuusasioissa ja eläintautiasioissa etulinjassa. Eläinlääkintähuollon peruspalvelujen antaminen kuntalaisille on työssämme se osa, josta saadulla myönteisellä palautteella moni meistä jaksaa työskennellä. Ministeriön kurssittaessa taannoin virkaeläinlääkäreitä laati moni kunnaneläinlääkäri laatukäsikirjan omalle työlleen. Tärkeä kehittämiskohde Kunnaneläinlääkäriliiton toiminnassa on myös suhteiden luominen eläinlääketieteen opiskelijoihin. Tulevia työtehtäviään punnitseville opiskelijoille on tärkeää viestittää, että kunta on edelleen houkutteleva työpaikka. Työsidonnaisuuden vähentäminen ja työolosuhteiden kohentaminen uudistuvan eläinlääkintähuoltojärjestelmän myötä koituu ennen muuta nuorten eläinlääkäreiden, tulevaisuuden tekijöiden, hyödyksi.

Ehdotus uudeksi eläinlääkintähuoltolaiksi on merkittävin eläinlääkärijärjestelmäämme koskeva lähiajan asia. Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Antti Nurminen haastoi jokaisen valtuuskunnan jäsenen antamaan oman lausuntonsa lakiehdotuksesta. Lakiehdotukseen sisältyvistä uusista asioista laajakantoisin lienee päivystysjärjestelmän muuttaminen. Laajentuva maakunnallinen päivystysalue tarkoittaa, että on lähdettävä leikkimään oman hiekkalaatikon ulkopuolelle. Tuotantoeläinpraktikolle se tarkoittaa uusien ajoreittien opiskelua, uusia asiakkaiden kasvoja ja mahdollisesti erilaista hoitokulttuuria. Tosin lakiehdotus ei toki ole kiveen kirjoitettu; laaja lausuntokierros ja eduskuntakäsittely voivat poikia muutoksia. Kunnissa meneillään olevasta seutukunnallistamisesta seuraa velvoite lisääntyvään kuntien väliseen yhteistyöhön. Eläinlääkintähuollossa sekin voi tarkoittaa muuttuvia yhteistyökumppaneita. Pidän erittäin tärkeänä, että me eläinlääkintähuollon perustoimijat kentällä emme haraa muutoksia vastaan vain puolustaaksemme omaa tämänhetkistä hyväämme. Muutosta ei kannata pelätä, sillä muutos sisältää aina myös mahdollisuuden paremmasta. Uskon suurempien kokonaisuuksien voimaan.

Tätä kirjoittaessani olen jo kuunnellut käen kukuntaa Leivonmäen kansallispuistossa ja ihaillut huumaavaa sinisten iiristen kukkamerta pihallani. Teidän tätä lukiessanne elokuussa on päivittäinen järvihölkkäni Päijänteessä tukkakoskeloiden seurassa ehkä enää ihana muisto. Luontoelämykset auttavat minua jaksamaan arjessa ja työssä: kannattaa erottaa työ ja vapaa-aika selkeästi toisistaan. Ammattijärjestössä toimiminen, johon syksyn valtuuskunnan vaali tarjoaa jokaiselle liiton jäsenelle mahdollisuuden, antaa sekin enemmän kuin ottaa Yhteisvastuullinen asioiden hoitaminen on jokaisen liiton jäsenen etu.

Kirsti Sipponen Suomen Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan varapuheenjohtaja, Suomen Kunnaneläinlääkäriliiton puheenjohtaja