Eläinlääkäriliitolla on mennyt viime vuosina hyvin. Talouden pitkä nousukausi ja onnistunut varainhoito ovat tuoneet vaurautta, jonka turvin voimme jopa harkita uuden nykyisiin tarpeisiimme sopivan toimitilan hankkimista. Valuuskuntakauden keskeisin asia, valmistelussa ollut eläinlääkintähuoltolaki, on nytkähtänyt mukavasti liikkelle. Suomen hallituksen uudessa ohjelmassa on lukuisia Eläinlääkäriliiton valtuuskunnassa esitettyjä tavoitteita.
Tässä tilanteessa on hyvä valmistautua Eläinlääkäriliiton syksyn valtuuskuntavaaleihin. Jo ehdokasasettelussa kannattaa huomata, missä mennään. Näyttää siltä, että yhteiskunnan rahoitusosuus eläinlääkintähuollossa voidaan säilyttää. Silti meidän ei kannata vaipua ruususen uneen: kuntien tiukalle taloudenpidolle ei ole loppua näkyvissä.
Voimme turvata oman asemamme vain, jos pystymme palvelemaan asiakkaitamme entistä paremmin. Siihen tarvitaan osaamista. Sitä ei synny, jollei nykyisiä kunnaneläinlääkärin toimenkuvia muuteta voimakkaasti. Jokaisen pitäisi tietä, millä aloilla jatkokouluttaa itseään. Eläinlääkintähuolto on liian suuri kokonaisuus yhden henkilön hallittavaksi.
Toivon, että yksityiset pieneläinklinikat saadaan tulevaisuudessa mukaan alueellisiin eläinlääkintähuoltosuunnitelmiin. Kahden päällekkäisen järjestelmän ylläpitäminen aiheuttaa mielestäni monia asiakkaiden odotuksiin ja eläinlääkäreiden eriarvoiseen markkinaasemaan liittyviä ristiriitoja. Uskon, että kunnat ovat puhuttavissa lisäämään myös pieneläinlääkintään liittyvää rahoitusta vain, jos turvaudutaan olemassa oleviin rakenteisiin ja kuntalaisille koituva kokonaistaloudellinen hyöty voidaan osoittaa.
Toimivissa eläinlääkintähuoltosuunnitelmissa on puurtamista lähitulevaisuudessa sekä paikallisesti että liitossakin. Hyviin ratkaisuihin ei päästä ilman yksityisiä eläinlääkäreitä. Onhan heitä jo yhtä paljon kuin kuntasektorin kollegoita. Eläinlääkärikunnan tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että yksityissektori käyttäisi sille kuuluvaa valtaa. Se on ainut tapa pitää koko ammattikunnankin kannalta keskeiset kysymykset kuten kuntien ja yksityiseläinlääkäreiden yhteistyö, klinikkaeläinlääkäreiden palkkaus ja kilpailuun liittyvät pelisäännöt oikealla tolalla.
Toivon, että mahdollisimman moni yksityissektorin työntekijä, ammatinharjoittaja ja yrittäjä asettuu ehdolle syksyn valtuuskuntavaaleissa. Vain siten voimme korjata yksityissektorin aliedustusta liitossa. Lisäksi voimme löytää liiton toimintaan uutta virettä ja uhmata talouden lainalaisuuksia – siirtää pitkän nousukauden jälkeistä laskukautta hamaan tulevaisuuteen.