Verkostot kuntoon
Eläinlääkäreiden virkaehtosopimus (VES) ei varmastikaan ole yhtä hyvä
kuin paperityöläisten. Silti meidänkin sopimuksemme puitteissa moni
eläinlääkäri voisi järjestää työolonsa paremmin. On tärkeää, että
eläinlääkärille jää aikaa ajatteluun, kirjallisuuden lukemiseen ja itsensä kehittämiseen.
Kunnanisätkin tämän ymmärtävät, kun sen heille rakentavasti esittää. Näitä etuja on vaikeaa vaatia VES:ssa, ja silti jokaisen kannattaa
ajoittain ravistella vanhoja rutiinejaan ja miettiä, mitä työtehtäviä voisi
delegoida eteenpäin.
Jos kollega on järjestänyt työolonsa paremmin, niin kateuden sijaan kannattaisi ottaa oppia: ryhdy parantamaan omaa työympäristöäsi. Minut herätti kollegalta opittu totuus, että myös kunnaneläinlääkärillä voi olla avustaja, sen ei tarvitse olla yksityisten erikoisoikeus. Oivalsin työssäni, että hyvän avustajan kouluttaminen vastaamaan omia tarpeita maksaa yllin kyllin takaisin uhratun ajan ja vaivan. Toinen vanhempi kollega tokaisi minulle myöhemmin leikattuamme yhdessä potilastani: ”Pesetkö tosiaan itse instrumenttisi? Avustajani suuttuisi, jos yrittäisin tehdä hänen töitään.”
Kunnaneläinlääkärinä pyrin ennaltaehkäisemään työuupumusta miettimällä, kuinka voin siirtää muut kuin eläinlääkärin työt pois itseltäni. Onnistuin: työtakkini huolsi terveyskeskuksen vaatehuolto, instrumenttini talon instrumenttihuolto ja röntgenkuvat kehitti röntgenhoitaja. Maksoin palveluista tosin korvauksen, mutta eivät nämä työt kuulu eläinlääkärin toimenkuvaan. Hassua muuten, että kukaan ei kyseenalaista kenelle lääkäreiden välineiden huolto kuuluu. Klinikkamaksun vastineeksi vaadin ja sain avustajan. Hän oli aluksi velvoitetyöllistettynä, sitten oppisopimuksella eli kunnalle erittäin halpa työntekijä. Minulle hän oli korvaamaton. Avustajani muun muassa vastasi puhelimeen, kun aamun puhelinaika oli ohi. Hänen tärkeä tehtävänsä oli pitää huolta, että olemme molemmat vapaita klo 17. Hänen oli minua helpompi myydä ’ei oota’, koska ylimääräinen potilas ei kartuttanut hänen palkkaansa. Päivystyksissä hoidin vain ne, jotka eivät voineet odottaa seuraavaan päivään.
On selvää, etteivät päättäjät voi täysin ymmärtää eläinlääkärin työkenttää. Eläinlääkäreiden tulisikin kunnissa verkostoitua tehokkaasti, jotta voisivat yhdessä paremmin ajaa etujaan. Kannattaa muun muassa lounastaa siellä, missä muutkin kaupungin työntekijät ja pyrkiä hankkimaan myös muita sosiaalisia kontakteja. Se on tehokkain tapa saada ymmärrystä, kun muut oppivat tuntemaan sekä eläinlääkärin työnkuvaa että eläinlääkärin ihmisenä. Samalla saa vastapainoa työlle. Se luo pohjaa jaksamiselle raskaassa mutta erittäin antoisassa eläinlääkärin työssä.
Olen nyt uusien haasteiden edessä. Kiinnostuneena odotan, millaiseksi
työnkuvani muodostuu Eläinlääkäriliitossa. Toivon, että pystyn osallistumaan eläinlääkäreiden työn kehittämiseen. Toivottavasti pystyn
vaikuttamaan siihenkin, että myös seutukuntien muodostamisen jälkeen
eläinlääkärit ovat onnellisia työssään ja kokevat voivansa vaikuttaa itseään
koskeviin asioihin. Odotan innolla yhteydenottojanne.