Uusi valtuuskunta kokoontui toukokuun alussa. Tällä kertaa ei tarvinnut avaintuloksia erikseen hakea. Jo melko pitkälle edenneen eläinlääkintähuoltolain uudistuksen ruotimisessa oli valtuuskunnalle töitä yllin kyllin. Asioita puitiin sekä aamun seminaarissa että iltapäivän kokouksessa.
Lähestyimme monisyistä asiaa eri sektorien näkökulmasta. Seminaarissa pienryhmät laativat parhaana pitämiään malleja kasvukeskuksiin, syrjäseuduille, viranomaistehtävien hoitoon, yksityissektorin tarpeisiin, terveydenhuoltoon sekä päivystysten järjestämiseksi. Vapaan ideoinnin jälkeen liiton puheenjohtaja Antti Nurminen esitteli varsinaisen kokouksen yhteydessä eläinlääkintähuoltotyöryhmän työtä ja aikaansaannoksia. Kokousedustajilla näkemyksiä oli laidasta laitaan. Keskeisimmistä asioista saavutettiin kohtalainen yksimielisyys ja työryhmän työhön oltiin melko tyytyväisiä.
Eläinlääkintähuollon järjestäminen osana seudullisia yksiköitä nähtiin ainoaksi vaihtoehdoksi. Yhteistyön lisäämistä ja eläinlääkäreiden osittaista keskittymistä vain tiettyihin tehtäviin paikallisten olosuhteiden mukaisesti pidettiin tärkeänä. Varsinaista kiirettä muodostettavina oleviin ympäristöterveydenhuollon seutuyksiköihin ei silti kannata pitää, sillä kehitteillä on koko kansanterveystyön seudullistaminen.
Eläinlääkintähuollon sijoittaminen tiiviimmin
kansanterveystyön yhteyteen oli monien mielestä kiehtova ajatus.
Suurimpana puutteena nähtiin, ettei työryhmä ole ottanut kantaa
eläinlääkintähuollon määrittelyyn. Eläinlääkintähuolto
lienee parasta nähdä osin päällekkäisenä ja osin rinnakkaisena
alana sekä ympäristöterveydenhuollon että kansanterveystyön
suhteen. Lakiin tulisikin saada eläinlääkintähuollon seudulliseen
organisointiin liittyviä määräyksiä. Niissä tulee säätää
tarvittavien voimavarojen määrittelyperusteet. Niiden tulee
pohjautua seudun eläinmäärään ja elinkeinorakenteeseen. Toiminnan
seudullisella johdolla pitää olla riittävä ymmärrys sekä
eläinlääkintä- että ympäristöterveydenhuollosta ja yleisestä
epidemiologiasta, jotta paikallisten terveysongelmien syyt saataisiin
selvitettyä mutkattomasti ja edullisesti joka tapauksessa
kerättävää aineistoa hyväksi käyttäen. Tehtävään soveltuisi
näillä perusteilla parhaiten hygieenikkoeläinlääkäri.
Työryhmässä esitetty näkemys eläinsuojelu- ja eläintautitehtävien siirtämisestä kuntien vastuulle tyrmättiin yksimielisesti. Järkevämpänä vaihtoehtona esitettiin, että jatkossa muodostettavat seudulliset organisaatiot myisivät näitä tehtäviä valtiolle. Myöskään ajatusta siirtymisestä kokonaispalkkajärjestelmään ei sellaisenaan juuri kannatettu. Nykyistä palkkiojärjestelmää pidettiin kannustavana ja edullisena. Silti nähtiin hyvänä, jos kaikki jääviysongelmia aiheuttavia virkatehtäviä tekevät eläinlääkärit olisivat kuukausipalkalla. Jo lain valmisteluvaiheessa tulisikin selvittää yksityiskohtaisesti, mitkä virkatehtävät sopivat myös asiakkaitaan laskuttavien eläinlääkärien kontolle. Tällä hetkellä lainsäädännössä oleva jako tuotantoeläimiin ja muihin lajeihin nähtiin keinotekoisena sekä eläinsuojelullisista että kansanterveydellisistä syistä. Ajatusta lemmikkieläinten kansanterveydellisen merkityksen ottamisesta osaksi lain perusteluja pidettiin hyvänä. Terveydenhuollon määrittäminen kiinteäksi osaksi kunnallista eläinlääkintähuoltoa sai laajaa kannatusta. Katsottiin, että kunnan vastuulla olevien eläinlääkäripalveluiden taso tulisi määritellä samoin kuin sen ylläpitämiseksi tarvittava varustus. Silti jäi melko epäselväksi, mitä kaikkea niiden tulisi pitää sisällään ja voiko vaatimustaso olla sama kaikkialla Suomessa.
Yksityiset eläinlääkärit nähtiin tärkeänä osana eläinlääkintähuoltoa myös tulevaisuudessa. Erityisesti päivystysaikaista yhteistyötä suur- ja pieneläinpäivystyksen eriyttämiseksi pidettiin tärkeänä. Myös päiväaikaisen saatavuuden takaaminen voi monissa tapauksissa edellyttää yhteistyötä kunnallisten ja yksityisten palveluiden välillä. Kunnallisten peruseläinlääkintäpalveluiden pitäisi pystyä tarvittaessa tukeutumaan yksityisiin erikoiseläinlääkäritasoisiin palveluihin. Pelisäännöt yksityisten ja kunnallisten palveluiden yhteensovittamiseksi herättivät runsaasti keskustelua. Tässä vaiheessa selkeitä ratkaisuja ei löytynyt. Toukokuussa toimeen astuneella liiton yksityissektorin asiamiehellä onkin runsaasti tekemistä hyvien mallien löytämisessä ja sorvaamisessa eläinlääkintään sopiviksi.