Suomi on toistaiseksi säästynyt suurilta ruokaskandaaleilta. Elintarviketurvallisuustutkimus on osaltaan taannut tämän hyvän tilanteen. Alkutuotannosta kuluttajan ruokapöytään kulkevan elintarvikeketjun kustannuksiin sisältyy erilaisia ruuan turvallisuustutkimuksia.
Elintarvikkeiden turvallisuus alkaa rehun moitteettomuudesta
päättyen elintarvikkeiden valmistusprosessien ja pakkausten
turvallisuuteen,
siinä välissä ovat eläintuotantoon liittyvät erilaiset tauti- ja
jäämätutkimukset. Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos,
EELA, vastaanottaa vuosittain noin 400 000 erilaista näytettä.
Suurin osa näytteistä on eläintautien seurantaohjelmiin liittyviä,
muut ovat terveystarkkailu-, vierasainevalvontaohjelmiin ja
antibioottiresistenssin seurantaohjelmiin sekä erilaisiin
tautiepäilyihin liittyviä näytteitä. Analytiikka maksaa ja vaatii
tekijöiltään korkealaatuista asiantuntemusta. Lähes kaikki EELAn
kustannukset liittyvät elintarviketurvallisuustutkimuksiin.
Eläinlääkäreillä niin kentällä kuin teurastamoissa on keskeinen rooli seurantaohjelmien näytteiden ottamisessa, lähettämisessä ja niihin liittyvien tietojen tuottamisessa. Tämä osa työstä jää usein vaille huomiota varsinkin, kun valtaosa tutkimustuloksista ilmoitetaan vain eri raporttien kokoomataulukkoina tai mainintoina, että Suomi on vapaa siitä ja siitä eläintaudista. Tästä syystä haluan EELAn puolesta kiittää eläinlääkäreitä kaikista 400 000 näytteestä, jonka vuosittain toimitatte meille.
Näytteiden tutkimustulokset tuottavat tietoa Suomen eläintautitilanteesta ja elintarvikkeiden turvallisuudesta. Tähän voisi kirjoittaa mittavan luettelon eläintaudeista, joiden testitulokset olivat negatiiviset. Samoin voi todeta antibioottiresistenssistä, että tilanne on kansainvälisesti vertailtuna hyvä kaikilla tuotantosektoreilla. Vierasainevalontanäytteistä annetaan lähes poikkeuksetta ”ei todettu”-vastaus. Joskus tuntuu, että pitäisi todella listata kaikki taudit ja jäämät, joita meillä ei ole ja sitten kehottaa halpoja ruokakoreja kokoavia ihmisiä tutustumaan vastaaviin listoihin niistä maista, joiden tuotteita koriin kerätään.
Joutsenlipun arvostus jää usein teorian tasolle. Me kaikki elintarvikeketjussa työskentelevät voimme vaikuttaa siihen, että suomalainen kuluttaja poimii koriinsa ja kärryynsä täällä tuotettuja elintarvikkeita, omaksi edukseen. Turvallisten elintarvikkeiden ostamisen ohella kuluttaja kun tulee poimineeksi muodikkaasti lähiruokaa, pitäneeksi huolta Suomen omavaraisuudesta ja elintarviketuotannon työpaikoista. Ei tosin ilmaiseksi. Haasteena onkin konkretisoida kuluttajalle, että kotimaisten elintarvikkeiden ostaminen tuottaa hyvinvointia yksittäisiä ruokahetkiä pidemmälle ja omaa ruokapöytää laajemmalle.
Joutsenlipputerveisin