Neuvottelukierros Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa saatiin päätökseen loppuvuodesta, kun liiton neuvottelijat olivat vääntäneet kättä KT:n neuvottelijoiden kanssa useamman pitkän ja raskaan viikon ajan. Vaikka neuvottelutoiminta olikin minulle jo ennalta tuttua, niin uusi sopimusala ja uusi vastapuoli toivat uusia kokemuksia ja paljon mietittävää.
Lähtökohdat neuvotteluille olivat selkeät. Liiton kunnallinen palkkavaliokunta oli käynyt lääkärisopimuksen perusteellisesti lävitse, ottanut huomioon kentän ajatukset ja teroittanut keihäänkärkensä kutittaakseen KT:n neuvottelijat eläinlääkäreiden kannalta suosiollisiin myönnytyksiin. Saatoin todeta liiton esitykset hyvin perustelluiksi ja objektiivisesti todettavissa olevia kohtuuttomuuksia oikaiseviksi. No, mikä olikaan KT:n kanta ehdotuksiimme? ”Ei, ei tule kuuloonkaan ja vielä kerran ei.”
Ei ollut yllättävää, että työnantajapuoli suhtautui nihkeästi ammattiliittojen esityksiin, mutta KT antoi kovin hankalan kuvan itsestään. Vastapuolen yksittäiset neuvottelijat olivat kyllä rakentavia ja yhteistyökykyisiä, mutta usein jäi sellainen mielikuva, että neuvottelutulokset muuttuivat vielä neuvottelijoiden keskinäisten palavereiden jälkeen.
Sopimustoiminta työmarkkinoilla on pelkistetysti kaupankäyntiä. TUPO määrittelee käytössä olevat pelinappulat ja jos haluaa jotakin lisää, täytyy olla valmis luopumaan jostakin. Liitto oli tällä sopimuskierroksella kovasti halukas käymään käsiksi työaika- ja työsidonnaisuuskysymyksiin. KT ei vielä ollut halukas käymään kauppaa näillä kysymyksillä. Tulimmekin sitten omalla tahollamme siihen tulokseen, että vaikka KT käykin viivytystaistelua eläinlääkäreiden hyvinvoinnin kustannuksella, toimii aika eduksemme ja saamme tarvittavat muutokset aikaiseksi jo olemassa olevan lainsäädännön tehokkaammalla hyödyntämisellä sekä näkyvissä olevien lainmuutosten suotuisalla avustuksella.
KT:n kielteinen suhtautuminen hyvinvointikysymyksiin ohjasi neuvottelijoiden suurimman ruudin korvauskysymyksiin. Tältä osin saavutimme kohtuullisia tuloksia muun muassa sosiaalisen palkkaluokan reippaalla korottamisella, opiskelija-alennusten poistamisella ja 50 prosentin lauantaikorotuksen toteuttamisella. Lisäksi päivystyskorvausten laskentaperusteessa ja käyntipalkkioiden painotuksessa tapahtui melkoisia muutoksia.
Neuvottelut olivat tavanomaiseen tapaan raskaat. Työmarkkinaperinne tuntuu velvoittavan yöllisiin kokouksiin ja viime hetken vääntöihin. Liiton pääneuvottelijat joutuivat tälläkin kertaa tyytymään kalkkiviivoilla parin tunnin yöuniin. Todettakoon kuitenkin, että neuvottelijat selvisivät hengissä, vaikkakin esimerkiksi KT:n kopiokoneet tuupertuivat yksi toisensa jälkeen kiivaimmassa neuvotteluvaiheessa. Tulkitsimme kopiokoneiden kohtalon seuraukseksi KT:n liian paksun tekstin jatkuvasta suoltamisesta.
Olisi hienoa, jos jokaiselle kunnaneläinlääkärille tarjoutuisi mahdollisuus olla kärpäsenä katossa lääkärisopimusneuvotteluissa. Näytelmä olisi ulkopuolisen silmin mitä ilmeisimmin lähellä tragikomediaa. Ensin vängätään tukka pystyssä viikkojen ajan potien jatkuvaa happikatoa ja lopulta päädytään parin millin päähän edellisestä sopimuksesta. Turhauttavaako? Ehkä. Joka tapauksessa, jos joku luulee, että neuvotteluissa ei tehdä kaikkea voitavissa olevaa, niin heitän liite vitosella. Tai pitäisikö kerrankin nousta barrikadeille ja heittää työnantajaa koko lääkärisopimuksella?