kukitettiin valtuuskunnan
kokouksessa 20. marraskuuta.
Työurani alussa seitsemänkymmentäluvun lopulla olin ainoa hakija pohjoiseen kunnaneläinlääkärin virkaan. Sama virka oli vastikään auki, mutta nyt ei tahtonut löytyä sitä yhtäkään hakijaa. Tässä välissä on Suomestakin valmistunut vähintään tuhat uutta eläinlääkäriä. Mikä on se musta aukko, joka nielaisee valmistuvat kollegat, kun jo Kehä lll:sen sisällä valitetaan työvoimapulaa?
Varmaa ainakin on, että aukko ei ole kunnallinen sektori. Kaikki tietävät syyt, joiden vuoksi kunnaneläinlääkäri ei työssään viihdy, vaikka vielä viitoskurssilla sama henkilö piti sekapraktiikkaa haaveidensa kohteena. Syiden rankinglistan kärjessä ovat valtava työsidonnaisuus, hajanainen työnkuva sekä skitsofreeninen rooli asiakassuhteessa ja virkamiehenä. Järjestelmä on sortumassa ja uudistuksella on jo kiire. Voimatoimista, kuten pakollisesta kunnaneläinlääkäriharjoittelusta tai kivespisteiden käyttöönotosta opiskelijavalinnoissa, ei ole ratkaisuksi. Ainoa mahdollisuus on muuttaa kunnaneläinlääkärin työnkuva sellaiseksi, että nuoret kollegat haluavat vapaaehtoisesti siihen työhön lähteä.
Raamit uudistukselle on lyöty valtioneuvoston periaatepäätöksellä. Olemme jo vauhdilla menossa kohti seudullisia yksiköitä. Suuntaa ei enää pysty muuttamaan. Teoriassa seutumalli tarjoaa ratkaisuja useisiin nykyjärjestelmän ongelmiin, varsinkin jos resurssit pystytään mitoittamaan realistisesti eikä tyydytä vain kurjuuden uusjakoon. Suomi on kuitenkin pinta-alaltaan iso maa ja maantiede on pakko ottaa huomioon ratkaisuissa. Tärkeintä on isomman yksikön pienempi haavoittuvuus ja pienempi riippuvuus ulkopuolisista sijaisista, joita ei kerta kaikkiaan ole.
Seutuhankkeita on käynnissä jo monia, ja useimmissa eläinlääkärit ovat sivuroolissa. On ymmärrettävää, että ammattikuntamme ei jouda kokouksissa istumaan ja nelikenttäanalyysejä vääntämään, kun prolapsit odottavat hoitajiaan. Keskushallinnosta on kuitenkin selvin sanoin viestitetty, että seudullisen yksikön muodostaminen ilman eläinlääkintähuoltoa ei ole mahdollista, vaikka tällaistakin toiveajattelua on jossain harrastettu. Vaarana on, että uudet organisaatiot, joissa eläinlääkärit ovat mukana, rakennetaan muiden ammattikuntien näkökulmista tai lopulta jopa pakkokeinoin. Jo nyt on nähtävissä, että kollegoja on kovalla kiireellä vedetty seutuun kuin pässejä narusta, vaikka nimenomaan eläinlääkärien suhteen monet asiat ovat auki. Jos omalla seudullasi näyttää siltä, kannattaa viheltää peli poikki ja ottaa aikalisä.
Eläinlääkäreillä tulee olla sanansa sanottavana siinä, minkälaiseen organisaatioon ja minkälaisen johdon alaisuuteen heidät siirretään. Kenenkään työehdot eivät saa muutoksessa huonontua. Menkää hyvät kollegat mukaan ja ottakaa kantaa itseänne koskeviin asioihin, muuta mahdollisuutta ei ole. Ei nimiä sopimuksiin liian hätäisesti. Liitto auttaa, mikä onkin sen lähitulevaisuuden suurimpia haasteita.
Isoa remonttia ei kannata jättää puolitiehen. Laitetaan saman tien suurin kipupisteemme päivystys uuteen uskoon niin sanotulla call center -mallilla. Emme tarvitse joka yö sataa päivystävää eläinlääkäriä. Pieneläinpäivystys voidaan kokonaan eriyttää maakuntatasolle tekemällä Turun mallin mukaan päivystykseen osallistuminen kannattavaksi myös yksityissektorin kollegoille. Lopetetaan myös jäytävä asiakassuhdetta koskeva jääviyskeskustelu CAP-valvonnoissa, eläinsuojelussa ja muissakin virkatehtävissä hankkimalla jokaiseen seutukuntaan praktiikkaan osallistumaton virkaeläinlääkäri. Tähän tarvitaan luonnollisesti valtion rahoitusta. Maailman muuttuessa sekin aika alkaa olla ohi, jolloin kuntien työntekijöillä pystyi teettämään valtion töitä vain muodollisella korvauksella.
|
Uusi puheenjohtaja kukitettiin valtuuskunnan kokouksessa 20. marraskuuta. |