Toivottavasti ei nähdä

”Kiitos kovasti käynnistä. Toivottavasti ei nähdä”, hyvästeli eläinlääkärin päivystyksessä avun saanut, tyytyväinen viljelijäasiakas. Ystävällisesti hymyillen.

Tarkoittiko hän sitä?

Toki tiedämme aika tarkkaan, mitä hän tarkoitti: ystävällisyys kertoi, että on hienoa, että eläinlääkärin saa tarvittaessa. Toive poissa pysymisestä taas viesti, että tilanteet, joissa viljelijä joutuu eläinlääkäriä – etenkin päivystäjää – käyttämään, ovat henkisesti ja taloudellisesti koettelevia. Kun viljelijä joutuu tilaamaan sairaalle eläimelle eläinlääkärin, hän tietää jo kärsineensä tappion. Kysymys on enää tappion suuruudesta.

Maatilojen eläinlääkärityön paradoksi on, että työsuorituksen sankarillisuus korreloi huonosti tehdyn työn taloudelliseen tuottavuuteen. Kolmena päivänä koliutaretulehduslehmälle annettu hengen pelastava nestehoito harvoin johtaa siihen, että lehmä hoidon jälkeen saisi maksetuksi eläinlääkäri- ja rehulaskujensa jälkeen vielä viljelijän toimeentuloakin. Mutta kun eläinlääkäri estää ennalta sairauden, joka ei sitten koskaan tule näkyviin, hänestä on tilalle eniten hyötyä. Jos eläinlääkäri saa viljelijän hankkimaan lehmille parsimatot, hän saattaa ehkäistä kuusi sorkkakuumetta, kahdeksan utaretulehdusta ja kahden poikimahalvauslehmän menettämiseen johtavat lihasvauriot ja samalla lehmien ruoka- ja lepohaluja parantamalla nostaa karjan keskituotosta viisi prosenttia. Kokonaisvaikutus on paljon merkittävämpi.

Ihmistyön hinta nousee ja tuotantoeläinyksilön hinta laskee. Sairastuneen tuotantoeläimen pelastaminen elämälle vastaa yhä harvemmin eläinlääkäriltä ja viljelijältä vaadittavan lisätyön arvoa – semminkin, kun eläimen tuotos paranemisesta huolimatta kärsii. Sairastuneen ja kuolleen eläimen arvo ei enää pääsääntöisesti ole sen häilyvässä elämänliekissä tai sen ruoka- tai rehukäyttöön mahdollisesti pelastettavissa olevassa lihassa – vaan informaatiossa. Sairaus kertoo meille olosuhteista, ympäristöstä ja taudinaiheuttajista, joita sairastunut eläin on joutunut kohtaamaan. Se kertoo, mitä riskitekijöitä eläimen elinpiiristä on erityisesti etsittävä.

Tämä Eläinlääkärilehti on suunnattu tilakäyntejä tekeville eläinlääkäreille. Lehdessä kerrotaan perusteellisesti ja selvällä suomen kielellä merkittävimpien sika- ja nautasairauksien modernista hoidosta. Mutta, mikä vielä tärkeämpää, jokaisessa artikkelissa tarjotaan myös eväät sairauden syiden ymmärtämiseen ja ongelmien ehkäisyyn. Niin janoavina kuin kuulemmekin tärkeät yksityiskohdat, mitä lääkkeitä, mitä reittiä, millä annoksella ja kuinka pitkän aikaa mihinkin sairauteen tulee annostella, on meidän syytä avata ymmärryksemme vastaanottamaan tieto eläimen sairastumisen syystä.

Meidän aikamme eläinlääkärin tulisi nähdä, haistaa, kuulla tai mitata, milloin eläin on olosuhteissa, joissa sairaus uhkaa sitä. Mieluimmin jo ennen kuin ensimmäinen eläin edes sairastuu.

Jokohan sellaisen eläinlääkärin seuraavaa käyntiä odotettaisiin innolla?

Vesa Rainio terveydenhuoltoeläinlääkäri,
ETU-koordinaattori EELA, Kuopion tutkimusyksikkö