Eläinlääkintähuollon uudistus vauhtiin

Eläinlääkintähuollon peruspilari on kunnallinen eläinlääkintähuoltojärjestelmä, jota täydentää yksityisten palveluntarjoajien verkko. Eläinlääkintähuolto on järjestetty osana kunnallista ympäristöterveydenhuoltoa. Julkisen eläinlääkintähuollon on taattava tuotanto- ja lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoidossa riittävä palvelujen saanti maan eri osissa 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 vuorokautta viikossa. Lisäksi eläinlääketieteellisen asiantuntemuksen on oltava saatavilla elintarvike-, eläintauti-, eläinsuojelu- ja ympäristövalvonnassa. Järjestelmämme on yritetty virittää herkäksi havaitsemaan tarttuvat eläintaudit ja eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Samalla havaitaan ensimerkit mahdollisesta bioterrorismista. Eläinlääkintähuolto on siten tärkeä osa kansallisen turvallisuuden takaamista. Vastaamme järjestelmän toimivuudesta sekä suomalaisille että kaikille muille EU:n asukkaille.

Haasteemme on löytää sellainen kansallinen eläinlääkintähuollon malli, joka takaa riittävien palvelujen saatavuuden maan kaikissa osissa. Suomen Eläinlääkäriliitto on tehnyt perusteellisen pohjatyön kansallisen eläinlääkintähuollon uusien suuntaviivojen luomiseksi. Tätä ja lääninhallitusten laatimaa peruspalveluiden arviointia eläinlääkintähuollon toteutumisesta hyödynnetään syksyllä 2004 käynnistettävässä eläinlääkintähuoltolain uudistuksessa.

Valtioneuvosto teki syksyllä 2003 periaatepäätöksen elintarvikevalvonnan kehittämisestä, jonka päätavoitteena on paikallisen valvonnan tiivistäminen 50–85 seudulliseen valvontayksikköön. Edelleen tavoitellaan sitä, että uudet seudulliset yksiköt voisi-vat toimia suunnitelmallisesti ja laadukkaasti ja saisivat valtion keskusviranomaisilta riittävän ohjauksen. Seudullisten yksiköiden toivotaan syntyvän vapaaehtoisesti, ilman valtion puuttumista yhteistyökaavailuihin. Vielä tämän vuoden jatkuva ympäristöterveydenhuollon alueellinen kokeiluhanke tukee jo 200 kunnassa käynnistynyttä suunnittelua.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus koskettaa myös eläinlääkäreitä. Jatkossa maataloustuen saamisen ehto on, että tilalla noudatetaan ympäristönsuojelua, elintarvikehygieniaa sekä eläinten hyvinvointia ja terveyttä koskevia säädöksiä. Viranomaisten on myös varmistettava tarkastuksin säädösten noudattaminen. Eläinlääkintähuollon kannalta vaikutuksiltaan merkittävin uusi järjestelmä on neuvontaan ja kokonaan uusien vaatimusten täyttämiseen suunnattava tuki. Tuki tuotantoeläinten terveydenhuollolle liitetään osaksi tätä järjestelmää.
Eläinlääkintähuollon uudistamisessa on tarkasteltava ainakin seuraavia kysymyksiä. Ensinnäkin on päätettävä, kuinka eläinlääkintähuolto organisoidaan seudullisena. Toiseksi on suunniteltava, miten päivystysjärjestelmä organisoidaan siten, että 24/7-palvelu pystytään turvaamaan kestävällä tavalla myös tulevaisuudessa. On tarpeen myös harkita, miten kunnaneläinlääkärin virkatehtävät voitaisiin nykyistä tarkemmin erottaa varsinaisesta praktiikasta, koska muun muassa komissio on moittinut Suomea ja Ruotsia siitä, että kunnaneläinlääkärit valvovat omia asiakkaitaan.

Suomen Eläinlääkäriliitto on monissa yhteyksissä korostanut, että Suomessa olisi tarpeen ylläpitää korkeatasoisia eläinsairaaloita, joihin praktikot voisivat tarvittaessa tukeutua. Siten olisi aiheellista tarkastella, olisivatko kunnallisen eläinlääkintähuollon peruseläinlääkäripalvelut määrättävä tukeutumaan erikoiseläinlääkäritasoisiin palveluihin. Eläinlääkintähuollon perusrakenteen tukena voisi tällöin olla yksityisiin ja julkisiin palveluntarjoajiin perustuva järjestelmä, joka vastaisi osasta peruspalveluja sekä vaativimmista toimenpiteistä ja konsulttitehtävistä.

Koska ehkäisevä toimintatapa on aina tehokkaampi ja halvempi kuin päälle kaatuvien ongelmien ratkaisu, on harkittava, miten julkinen eläinlääkintähuolto voisi parhaiten edistää tuotantoeläinten terveydenhuollon kehittämistä.

Nykyinen eläinlääkintähuoltomme on suunniteltu palvelemaan toimintatapaa, joka oli ajankohtainen vuosikymmen sitten. Nyt uudistus on tarpeen – ja eläinlääkärit ovat siinä avainasemassa.

Matti Aho
Ylijohtaja, Elintarvike- ja terveysosasto 
Maa- ja metsätalousministeriö