Kun jaksaa ampua, osuu maaliin. Viime lehden Microglossus sattui napakymppiin – siihen, mistä palvelu alkaa ja mihin valta loppuu. Päivärinnan kolumnia käsitelleessä jutussaan hän otti ansiokkaasti kantaa eläinlääkinnän ja kaikkien muidenkin asiantuntija- ja palveluammattien nollapisteeseen. Laatu on asiakkaan kuuntelemista, ei asiantuntijaroolin tuomaa ehdottoman totuuden julistamista.
Migroglossuksen tarjoamat avaimet eläinlääkinnän laatuun olivat riittäviä. Tässä lehdessä pohditaan palvelunäkökulmaa ja muita eläinten lopettamiseen liittyviä kysymyksiä. Minä voin siis kajota laatutyön sudenkuoppiin. Laatujärjestelmiä työni puolesta kehittäessäni ja vahtiessani olen jatkuvasti törmännyt laatukäsitteen kaksijakoisuuteen. Jokamies pitää laatua hyvän synonyymina. Järjestelmän näkökulmasta se on ennen kaikkea asiakaslähtöisyyttä, tae luvattujen ominaisuuksien täyttymisestä. Hinta on laadun vaiettu lakipiste, jossa asiakkaan ja järjestelmän laatukäsitteet yhteensovitetaan. Asiakas on useimmiten valmis laskemaan rimaansa pörssinsä sanelemalle tasolle.
Tämä hintakilpailun tuoma laadun inflaatio on arkea. Esimerkiksi hometalot ovat eräs surullinen luku tuosta tarinasta. Laatujärjestelmät eivät ole pystyneet takaamaan samaa kuin ikimuistoinen ammattiylpeys.
Onneksemme lainsäädännön tuomat kilpailurajoitukset suojelevat meitä eläinlääkäreitä laadun rappiolta. Meidän kompastuskivenämme on ennemminkin tuo Migroglossuksen mainitsema autoritaarisyys. Se syö meiltä töitä. Vain asiakaslähtöisyyttä lisäämällä voimme taata itsellemme kysyntää. Akuutin, välttämättömän eläinlääkinnän tarve vähenee vääjäämättä maatalouden rakenne-muutoksen edetessä. Meidän on siis osattava kumartaa asiakkaan suuntaan. Samalla on silti pysyttävä tarkkana, ettei eläinlääkärin etiikka petä ja kieli työnny turhan ulos suusta. On osattava olla työlle nöyrä ja yhtä aikaa ylpeä omasta laajaa ammattitaitoa vaativasta harkintakyvystään.
Yllä mainitut laatuhaasteet koskevat myös Eläinlääkärilehteä. Toimitusneuvosto on päättänyt vastata lukijoiden toiveisiin. Lehteä kehitetään ammattilehden suuntaan. Lehden luettavuuteen on satsattu tuomalla kevyempää otetta muut artikkelit -osioon. Tieteellisten artikkelien rinnalle pyritään saamaan myös ajankohtaisempia, helpommin toteutettavia ja luettavia osia. Toimitusneuvosto on järjestäytynyt tavoitteiden saavuttamiseksi. Kehitystyötä urakoi, ulkoasusta ja toimitustyöstä vastaa Anna Parkkari. Toimitusneuvoston jäsenet ovat toimitussihteerin tukena ja ideoivat lehden sisältöä, hakevat kirjoittajia ja avustavat oman alansa juttujen toimittamisessa. Sioista vastaa Mari Heinonen, naudoista Tuomas Herva, yliopistoyhteyksistä Raisa Iivonen, pieneläimistä Leena Saijonmaa-Koulumies, hygieniajutuista Janne Lunden, ay- ja virkaeläinlääkäriasioista Ari-Matti Pyyhtiä ja hevosista Minna Viitanen. Mikäli sinulla on juttuideoita, pyydän ottamaan yhteyttä. Tieteellisen osuuden tulevaisuutta luodataan syksyllä yhteistyössä tiedekunnan kanssa.
Tiedän, että tällaista kehitysintoa on Suomen kansan syvissä riveissä tapana tervehtiä tietyllä varauksella. Moni saattaa katsoa alta kulmien ja miettiä, että ovat oikein Eläinlääkärilehteä tekemässä. Heille muistutettakoon laatuajattelun hengessä, että oikein lukijoillehan sitä tehdään.