Mikrobilääkesuositukset 2003

Kansainvälisesti katsottuna hyvä mikrobilääkeresistenssi -tilanteemme ei ole sattumaa, vaan pitkäjänteisen työn tulosta. Hyvän tilanteen säilyttäminen jatkossa ei sekään ole itsestään selvää, vaan vaatii kansallista aktiviteettia, yhteistyötä eri tahojen välillä ja ennen muuta kansallista panostusta tähän tärkeään aiheeseen. Vuonna 1996 alkunsa saaneet kansallista mikrobilääkkeiden käyttöä ohjaavat mikrobilääkesuositukset on seitsemän vuoden jälkeen nyt päivitetty johdonmukaisena jatkona mikrobien lääkeherkkyyden torjuntatyössä.

Nykytilanteessa olemme nähneet ongelmalliseksi puutteet mikrobilääkkeiden käytön seurannassa. Tiedot mikrobilääkkeiden kulutuksesta indikaatioittain ja eläinlajeittain ovat seurannan kannalta puutteellisia, joskin Kansanterveyslaitoksen tuore tutkimus juuri tällä hetkellä paikkaa tätä aukkoa. Vaikka kansallisella tasolla eläimille käytettyjen mikrobilääkkeiden kokonaiskäyttömäärät ovat viimeisten vuosien aikana tasaisesti laskeneet, johtuen lähinnä käyttömäärien vähentymisestä tuotantoeläinpuolella, saattaa valvonnan puutteessa piillä jatkossa ikäviä yllätyksiä. Siksi työryhmä suosittelee kansallista panostusta mikrobilääkkeiden käytön seurantaan.

Hoitavan praktikon kannalta ongelmallista on vanhempien mikrobilääkkeiden matalat ohjeannokset. Farmakokineettisen tietämyksen lisääntyessä on ohjeannoksia jouduttu nostamaan tilanteessa, jossa uusien, korjattujen annosten varoaikojen osalta jäämätutkimukset ovat joko puutteellisia tai puuttuvat kokonaan. Eläinlääkäreiden on tiedostettava tämä ongelma ja pyrittävä hankkimaan puuttuva tieto silloin kun se kunkin valmisteen osalta tulee saataville. Toisaalta myös kansallinen vastuu olisi tässä tunnettava, ja puutteellinen tieto olisi pikimmiten koottava eläinlääkäreiden käyttöön.

Tuotantoeläinpuolella mikrobilääkkeiden käyttöä on pystytty kuluneiden vuosien aikana merkittävästi vähentämään lähinnä ennaltaehkäisevän eläinlääketieteen toimenpiteillä. Tästä esimerkkinä lypsylehmät, joilla hankalan S. aureus -bakteerin esiintyvyys on huomattavasti alentunut. Vastaavasti sikojen porsasyskän aktiivinen vastustus saneeraustoimenpiteillä on oleellisesti vähentänyt mikrobilääkkeiden massakäyttöä. Näköpiirissä häämöttääkin porsasyskätön Suomi. Tuotannon automatisointi ja tehokkuuden maksimointi eläintuotannossa menee liian pitkälle, jos avuksi tarvitaan taas lisääntyvässä määrin mikrobilääkkeitä. Tämän suhteen eläinlääkäreiden on syytä olla hereillä tulevina aikoina.

Pieneläinten lääkinnässä, varsinkin amerikkalaisessa kirjallisuudessa, viljellään vahvaa uskoa laajakirjoisten mikrobilääkkeiden voimaan. Lisäksi markkinoille on viimeisen muutaman vuoden aikana tullut useita fluorokinoloni-ryhmän lääkkeitä, jotka humaanipuolella on periaatteessa varattu reservilääkkeiksi. Mikrobilääketyöryhmä onkin katsonut aiheelliseksi korostaa tiettyjä mikrobilääkehoidon periaatteita. Hoidon tulee olla mahdollisimman kapeakirjoinen ja ennen kaikkea hoidon tehon tulee olla tieteellisillä menetelmillä toteen näytetty. Erityistä huomiota on lisäksi kiinnitettävä sellaisten lääkkeiden käyttöön, joita käytetään multiresistenttien bakteerien aiheuttamien infektioiden hoidossa, tai joille kehittyy nopeasti resistenssi. Fluorokinoloni-ryhmän lääkkeitä tulee käyttää vain hankalassa tilanteessa osoitettuun herkkyyteen perustuen.

Työryhmä näkee erityisen tärkeänä sen, että mikrobilääkesuosituksia päivitetään jatkossa useammin. Lisäksi eläinlääketieteen tulisi ottaa oppia lääketieteestä käypä hoito – suositusten antamiseksi osaksi suomalaista eläinlääketiedettä, aloittaen tärkeimmistä tulehdussairauksista ja kaikkein useimmin toistuvista diagnooseista. Tässä työssä aktiivisena tahona ei välttämättä tarvitse olla viranomaiset, vaan kaikki pätevä aktiivisuus on tervetullutta. Ennen muuta on pyrittävä siihen, että säilytämme hyvän resistenssitilanteemme, joka on tuotantoeläinpuolella merkittävä kansallinen vahvuustekijä ja kilpailuvaltti. Myös seuraeläinpuolella tällä on tärkeä merkitys, sillä kotieläimet tarvitsevat myös tulevaisuudessa hyvin tehonsa säilyttäneitä mikrobilääkkeitä terveytensä vakuudeksi.

Olli Peltoniemi
HYELTDK Saaren yksikkö