Kuka välittää yhteisistä asioista?

Työelämän vaatimusten jatkuva kasvu ja kiireen lisääntyminen näkyy monella tavalla. Jaksaminen alkaa käsitteenä olla klisee, mutta sen taustalla olevat tekijät eivät ole hävinneet minnekään. Eri aloilla toimivat eläinlääkärit tunnistavat vaatimustason nousun, työtehtävien priorisoinnin vaikeuden, päälle kaatuvat viimeiset aikarajat ja itsensä kehittämisen sekä perheestä ja läheisistä huolehtimisen ristiriidat. Ajan henkeen tuntuu myös liittyvän erilaisten toimintojen välineellistäminen. Jokaista satsattua euroa kohti pitäisi juuri minulle tulla vastineeksi ainakin panosta vastaava summa, mielellään vähän enemmän! Vaatimus sinällään on oikeutettu, mutta ahtaasti toteutettuna se voi johtaa tilanteeseen, jossa yhteiset edut ovat automaatioita, josta kukaan ei halua kantaa vastuuta.

Mistä sitten Eläinlääkäriliiton tulee huolehtia kaikkien eläinlääkäreiden puolesta: Suomessa pitää olla toimiva koko maan kattava eläinlääkintähuoltojärjestelmä. Se takaa ainakin päivystysluonteiset peruspalvelut niin hyöty- kuin lemmikkieläimille. Järjestelmä mahdollistaa toimintaolosuhteet niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Kliinistä työtä tekevien eläinlääkäreiden ammatinharjoittamisoikeudet ovat selkeästi lakisääteiset (laki eläinlääkärinammatin harjoittamisesta); eri sektoreilla eläinlääkäreiden tulotaso ja työolosuhteet ovat ainakin kohtuulliset; eläinlääkäreiden peruskoulutus ja koulutusmäärät vastaavat yhteiskunnan tarpeita sekä eläinlääkäreille järjestetään tarpeellista jatkoja täydennyskoulutusta; eläinlääkärin ammatti tunnetaan ja sitä arvostetaan yhteiskunnassa ja että ammattikunnan eettiset sekä kollegiaaliset säännöt ovat ajan tasalla ja sisäistetty.

Jos keskeiset seikat ovat pahasti rempallaan, kärsivät kaikki eläinlääkärit ja eläinlääkäreiden asiakkaat. Asioiden korjaaminen tai kehittäminen on pitkäjännitteistä työtä. Todetun tarpeen saaminen lain tasolle vie yleensä kolmesta viiteen vuotta, samoin isommat muutokset työolosuhteissa ja tulotasossa.

Eläinlääkäriliittoon kuuluu noin 1550 jäsentä ja sen järjestäytymisaste on noin 95 prosenttia. Yhteisiä asioita hoitaa aktiivisesti liiton eri luottamustehtävissä (valtuuskunta, hallitus ja työryhmät ja valiokunnat) alle sata liiton jäsentä. Heille siitä sydämelliset kiitokset! Jokaisella heistä löytyisi hyviä perusteluista siihen, miksi näin paljon käytetään omaa aikaa tähän talkootyöhön. Se aika on pois läheisiltä ja muusta toiminnasta. Toisaalta mukana oleminen ja tekeminen antavat mahdollisuuden aidosti vaikuttaa omiin ja ammattikunnan asioihin. Se luo sitä yhteisöllisyyttä, joka auttaa jaksamaan myös omien murheiden kanssa ja antaa sisältöä elämään.

Eläinlääkäriliitossa kynnys osallistua toimintaan pyritään tekemään mahdollisimman alhaiseksi.

Liiton asioiden valmisteluelimiin (työryhmät ja valiokunnat) ovat halukkaat tervetulleita. Erilaisia mielipiteitä ja kannanottoja toivotaan esitettävän liiton luottamushenkilöille ja toimistoon. Kenelläkään ei ole kristallipalloa, josta ajatukset voisi lukea. Aina ne täytyy tuoda julki, jos haluaa muutosta. Muutoksen tekeminen ja haluaminen lähtee meidän jokaisen asenteesta.

Helsingissä 22.4.2002

Kalevi Juntunen
toiminnanjohtaja