Eläinlääketieteellisen tiedekunnan tutkimus edustaa oman alansa huippua tiedekunnan valitsemilla tutkimuksen alueilla. Se palvelee eläinten ja ihmisten hyvinvointia, eläinlääkäreitä sekä eläinlääketieteen opetusta. Sekä yliopistollisen opetuksen että eläinlääkäreiden työn tulee perustua tutkittuun tietoon, jota käytännön kokemus tukee. Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen EELA:n tavoitteena on eläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, eläintautien tutkimus ja seuranta, eläimistä saatavien elintarvikkeiden tutkimus sekä näihin liittyvä riskinarviointi ja vertailulaboratoriotoiminta.
Diagnostiikan kehittyminen, tehokkaammat hoitokäytännöt, eettinen eläintenhoito ja laadukas elintarviketurvallisuuden valvonta ovat kaikki tutkimustyön tulosta. Eläinlääketieteellinen tiedekunta ja EELA ylläpitävät korkeatasoista osaamista, ja monet maamme parhaista eläinlääketieteen asiantuntijoista toimivat näissä tutkimusyksiköissä, usein alansa ainoina erikoisosaajina.
Osaamisen jatkuvuus ja kehittyminen voidaan taata vain kannustamalla nuoria eläinlääkäreitä hakeutumaan tutkimustyöhön nykyistä enemmän. Tutkimuksen merkitystä ja menetelmällistä osaamista tuleekin painottaa jo perustutkintovaiheessa. Tiedekunnassa ja EELA:ssa on toistaiseksi riittänyt nuoria tutkijoita, ja väitöskirjojen vuosittainen lukumäärä on ollut kasvussa.
Tilanteessa, jossa eläinlääkäreille on kysyntää useilla eri sektoreilla, on todellinen uhka, että tutkijat ja asiantuntijat siirtyvät tulevaisuudessa valtion leivistä korkeammin palkatuille yksityisille aloille tai puhtaasti hallinnollisiin tehtäviin; merkkejä tästä on jo näkyvissä. Korkea motivaatio ja yleensä hyvät työolosuhteet eivät riitä kilpailuvaltiksi, jos palkka jää kohtuuttoman paljon alhaisemmaksi kuin alan keskiansiot. Tutkijakoulutusvaiheessakin palkkatason tulisi vastata lisensiaattikoulutusta, mutta erityisesti tohtorintutkinnon suorittaneilla ja vankan asiantuntemuksen hankkineilla osaaminen tulee selvästi näkyä toimeentulossa.
Hyvä riippumaton tutkimus on kaikkien eläinlääkäreiden ja yhteiskunnan etu, ja tutkimuksen tulokset voisivat olla nykyistä paremmin koko eläinlääkärikunnan käytettävissä. Uutta tietoa voidaan hyödyntää jatkokoulutuksessa, ja raportoituja tutkimustuloksia sekä tietoa tutkimuksen avainalueista ja meneillään olevista hankkeista tulisi olla helposti saatavilla. Vilkas kommunikaatio ja yhteistyö tutkijoiden, praktikoiden, ja hygieenikoiden välillä on tärkeää. Se edistää tutkimustulosten hyödyntämistä, tutkimusongelmien asettelua ja niiden ratkaisemista. Koko eläinlääkärikunnalle on eduksi, että eri aloilla toimivat eläinlääkärit tuntevat ja tukevat muiden alojen toimintaa ja tavoitteita.