Työturvallisuuslakitoimikunta luovutti mietintönsä peruspalveluministeri Osmo Soininvaaralle 20.12.2001. Toimikunnan tehtävänä oli selvittää työturvallisuuslain uudistamistarve ja valmistella sen pohjalta lakiehdotukset. Perinteisten kone- ja laiteturvallisuuden sekä tapaturmien ja ammattitautien torjumisen rinnalle nostetaan uudessa työturvallisuuslakiehdotuksessa työn henkinen ja fyysinen kuormittavuus, väkivallan uhka, häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu sekä yksintyöskentely.
Työryhmä ehdottaa vuodelta 1958 olevan lain korvaamista kokonaan uudella lailla, jonka nimi olisi myös työturvallisuuslaki. Lakiehdotuksen keskeinen tavoite on työpaikan työturvallisuuteen ja työterveyteen vaikuttavien asioiden systemaattinen selvittäminen ja arvioiminen. Suunnitelmallisilla ja pitkäjänteisillä toiminnoilla varmistetaan työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden säilyminen koko työuran ajan. Kaikki potentiaaliset vaara- ja haittatekijät pitäisi käydä läpi jokaisella työpaikalla. Työryhmä nimittää toimintamallia turvallisuusjohtamiseksi ja se nähdään osana laatujohtamista. Työnantaja on vastuussa työn ja työympäristön turvallisuudesta ja terveydestä.
Keskeistä on turvallisuuden hallinta. Työnantajan olisi alennettava riskit niin alas, että työntekijän terveys vaarantuu mahdollisimman vähän. Haitta- ja vaaratekijöitä olisivat esimerkiksi työolosuhteista ja työmenetelmistä aiheutuvat fyysiset tapaturman tai työperäisen sairauden vaarat. Kyse voisi olla myös terveydelle haitalliset tai vaaralliset kuormitustekijät, kuten kohtuuton aikapaine tai liiallinen tietokuormitus, työpisteiden ergonomia tai väkivallan uhka. Myös työyhteisön huonon toimivuuden aiheuttamat ongelmat, häirintä ja kiusaaminen voisivat haittatekijöinä tulla selvitettäviksi.
Työturvallisuudessa on edelleenkin keskeistä tapaturmien torjunta. Työryhmän mietinnössä todetaan, että tapaturmat keskittyvät tietyille aloille. Tapaturma-alttiiden alojen ongelmiin on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota ja nuorten naisten heikentyneeseen työturvallisuustilanteeseen tulee reagoida nopeasti.
Eläinlääkäreiden työolosuhteissa on paljon terveyttä uhkaavia seikkoja. Kuitenkin yhteiskunnan rahoittamaa Suomessa tutkittua tietoa on vähän. Eläinlääkäriliitto on tehnyt kaksi omaa selvitystä eläinlääkäreiden työolosuhteista. Ne eivät kuitenkaan sellaisenaan vielä riitä parantamaan työolosuhteita ratkaisevasti. Eläinlääkäriliiton hyvinvointi- ja terveyskyselyn 2000 mukaan 26 prosenttia eläinlääkäreistä työskentelee yksin, kunnaneläinlääkäreistä 50 prosenttia. Tapaturmien sattumisen riskiä piti melko tai erittäin suurena naisista 54 ja miehistä 66 prosenttia.
Eläinlääkärille on oleellisen tärkeää hakeutua jokaisen työssä sattuneen tapaturman selvittämiseksi ja hoitamiseksi ensi tilassa lääkäriin. Mikäli tapahtuma ei tule kirjattua virallisesti heti ensi vaiheessa, mutkistuu tilanne. Myöhemmin voi tulla kiistaa muun muassa siitä, onko kyseessä ollut työtapaturma ollenkaan. Asianomainen voi jäädä vaille hänelle kuuluvia korvauksia. Lisäksi eläinlääkäreille tapahtuneet tapaturmat jäävät pois tilastoista eivätkä alan työturvallisuuden ongelmat tule esille. Lakiehdotuksen mukaan myös työntekijällä olisi velvollisuus huolehtia omasta ja muiden turvallisuudesta.
Nykyaikainen työelämä on kehittynyt monimutkaiseksi erilaisine toimintoineen. Myös lainsäädännön tulee seurata muutoksia yhteiskunnassa. Uuden työturvallisuuslain toivoisi parantavan myös eläinlääkäreiden työskentelyolosuhteita. Aika on nyt vaikuttaa tulevaisuuteen kunkin omassa työyhteisössään kertomalla työnantajalle selkeästi työturvallisuutta heikentävät tekijät.