Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV on ollut pitkään sillä kannalla, että nykyinen tapa järjestää julkinen eläinlääkäripalvelu voi olla kilpailulain vastainen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto tarkoittaa kiireettömän pieneläinlääkäripalvelun tuottamista julkisin varoin alueilla, joilla on saatavissa myös yksityistä palvelua.

Maa- ja metsätalousministeriössä todettiin, että kiireellisen ja kiireettömän praktiikan erottaminen on käytännössä mahdotonta. MMM tilasi LUKElta selvityksen, jossa vertailtiin neljää erilaista tapaa järjestää eläinlääkäripalvelut maakunnissa. LUKEn selvitys julkistettiin 15. huhtikuuta, mutta lopullinen raportti ei ole vielä valmistunut.

Kaikissa vaihtoehdoissa luovuttaisiin seura- ja harrastuseläinten kiireellisen eläinlääkärinavun järjestämisvelvoitteesta niillä alueilla, joilla vastaava palvelu on saatavilla yksityiseltä. Tämän lisäksi selvitettiin, miten kustannuksiin vaikuttaisi kunnan praktikkoeläinlääkärien siirtyminen työajan soveltamisen piiriin sekä palkkausjärjestelmään, jossa maakunta perisi asiakasmaksut ja huolehtisi lääkkeistä ja työvälineistä. Lisäksi selvitettiin, miten vaikuttaisi, jos edellisten lisäksi yksityistä palvelutuotantoa tuettaisiin matkakorvauksin tai siirryttäisiin kokonaan tuettuihin yksityisiin eläinlääkäripalveluihin.

Nykyisten eläinlääkäripalvelujen järjestämisen kustannusten LUKE arvioi olevan noin 8,5 euroa asukasta kohti tai noin 87 euroa eläinlääkärikäyntiä kohti vuonna 2019. Selvitetyistä järjestämisvaihtoehdoista kunnille taloudellisin skenaario LUKEn mukaan olisi se, jossa tilanne säilyisi muuten ennallaan, mutta kiireellisen eläinlääkärinavun järjestämisestä seura- ja harrastuseläimille luovuttaisiin. Toiseksi edullisin vaihtoehto olisi nykyinen järjestelmä. Kunnan praktikkoeläinlääkärin tulojen ja eläinten omistajien talouden kannalta nykyjärjestelmä olisi paras, toiseksi paras olisi, jos siirryttäisiin uuteen palkkausjärjestelmään ja työaikaan. Yksityisten palveluntarjoajien näkökulmasta paras ratkaisu olisi, jos siirryttäisiin tuettuihin yksityisiin palveluihin. Kiireellisen eläinlääkärinavun siirtäminen yksityisille palveluntarjoajille edellyttäisi useissa tapauksissa paljon julkista tukea.

LUKEn selvityksen skenaariot pohjautuivat ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueille sekä yksityisille palveluntarjoajille tehtyihin kyselyihin ja lisäksi vuoden 2017 Kunnallisen lääkärien virkaehtosopimuksen pohjalta tehtyihin karkeisiin laskelmiin. Vastaajat moittivat kyselyitä hyvin tulkinnanvaraisiksi. Selvityksessä myös kunnaneläinlääkärien kuuluminen työajan soveltamisen piiriin oli laskettu perustuen oletuksiin, jotka eivät ole realistisia. Selvityksen yksityiskohtaisempiin johtopäätöksiin täytyy siis suhtautua kriittisesti. Uuden työaikalain vaikutukset kunnaneläinlääkäreihin ovat edelleen epäselvät, joten laskelmien tekeminen todellisuutta vastaaviksi on luonnollisesti vaikeaa.

Selvityksessä käsiteltiin vain eläinlääkäripalveluja, ja jätettiin ulkopuolelle kunnaneläinlääkärien tekemä eläinsuojelu- ja eläintautivalvonta sekä alkutuotannon elintarvikevalvonta. Valvonnan eriyttämisestä jopa kokonaan Ruokavirastoon on esitetty ajatuksia. Pitkien etäisyyksien Suomessa on kuitenkin syytä pitää kuntien praktikkoeläinlääkärit virkaeläinlääkäreinä hyvän eläintauti- ja eläinsuojeluvalmiuden varmistamiseksi. Tulevissa eläinten hyvinvointilaissa ja eläintautilaissa tehtävät tulisi osoittaa valtion sijaan kuntien vastuulle ja kunnissa eläinlääkäreille. Kuntien pitäisi muodostaa ympäristöterveydenhuoltoon nykyistä suurempia yhteistoiminta-alueita.

MMM perustaa työryhmän miettimään eläinlääkäripalvelujen järjestämistä. Tarvitaan julkinen järjestelmä, joka takaa kansanterveydellisestikin tärkeän ja tehokkaan valvonnan ja eläinlääkinnän kaikkialla Suomessa. Järjestelmän pitää olla oikeudenmukaisempi toimittaessa kilpailutilanteessa. Sellainen, jota koko eläinlääkärikunta voi tukea ja puolustaa.

Lämmintä alkukesää toivottaen!
Päivi Lahti
Eläinlääkäriliitn puheenjohtaja