Kuka muistaa vielä lapsuusaikojen hölmöläissadun, jossa mattoa leikattiin yhdestä päästä ja ommeltiin kaista toiseen päähän?
Kunnaneläinlääkärijärjestelmämme säilyttämistä perustellaan ennen kaikkea toimivan 24/7 päivystyksen järjestämisellä maan joka kolkkaan. Lisäksi Euroopan mittakaavassa vielä toistaiseksi ainutlaatuinen järjestelmä tarjoaa lintukodollemme valmiin organisaation tarttuvatautikriisin varalta.

Luonnonvarakeskuksen alkuvuodesta tekemän selvityksen mukaan eläinlääkäripalvelujen kriittinen piste onkin ympärivuorokautisen päivystyksen järjestäminen kaikille eläinlajeille maan kaikissa osissa. Veronmaksajan näkökulmasta kotitalouksista peräti 35 prosenttia omistaa lemmikin. Toisaalta lemmikkien rooli kansanterveydellisesti on tutkitusti suuri, koira saattaa kävelyttää omistajaansa vuositasolla jopa tuhansia kilometrejä. Meillä on yksi yhteinen terveys ja yhteiset taudinaiheuttajat. Järjestelmän sivutuotteena saamme väestön terveydensuojelua ja tukea korkealaatuiseen ja vastuulliseen ruoantuotantoon.

Kun eläinlääkintähuoltolakia vajaa kymmenkunta vuotta sitten laitettiin uusiksi, kunnan järjestämän palvelun ei ollut tarkoitus kilpailla yksityisen palvelutuotannon kanssa, vaan täydentää järjestelmää niin, että eläinlääkäripalveluja on kattavasti saatavilla. Maassamme lähdettiin samalla voimakkaasti eriyttämään valvontaa ja praktiikkaa, samalla kun toimintakenttä rajusti ja nopeasti muuttui, ja kuinkas sitten kävikään? Päiväaikaisen pieneläinpraktiikan rooli on monin paikoin kuntien eläinlääkinnässä korostunut leivän syrjässä pysymiseksi surkeiden päivystyskorvausten maailmassa. Peruspalkkansa ja muun infran avulla kunnaneläinlääkäri hoitaa kuitenkin mukisematta kaikki virkavelvoitteensa, pitää ajanvarauksensa löyhänä akuuttien pareesien varalta ja auttaa naapurikunnan eläinlääkäriä ja valvontaeläinlääkäriä tarvittaessa, eikö niin?  Päiväsaikainen epäterveeltä haiskahtava kilpailu närästää kentällä vähintään yhtä paljon kuin kuntapuurtajan ankara työsidonnaisuus. Olo tuntuu päivystysputkessa harvemmin kovin etuoikeutetulta.

Luonnonvarakeskuksen selvitys ei ollut vastausasteeltaan kattava, mutta siinä alle viidennes yksityisistä ilmoitti voivansa tarjota päivystyspalvelua tulevaisuudessa. Samalla kolmasosa yksityisistä vastaajista oli sitä mieltä, että kunnaneläinlääkäri haittaa oman yrityksen toimintaa. Puolet yksityisistä vastaajista koki kunnaneläinjärjestelmän itsessään vääristävän kilpailua – useimmiten mahdollisen haitan syyksi ilmaistiin, että kuntien tuottamat peruspalvelut, kuten rokotukset, hinnoitellaan alle tuotantokustannusten. Sittemmin tosin ketjut ovat lähteneet hintojen polkemissotaan tarjoamalla rokotuksia jopa puoleen hintaan kunnaneläinlääkäritaksasta.

Kustannuspaineissa on matkan varrella kiikaroitu naapurimaihin. Mielenkiintoinen kuriositeetti Norjasta on, että praktiikan yksityistäneessä ja valvonnan eriyttäneessä vuonomaassa ollaan nyt yllättäen tilanteessa, jossa nuorten eläinlääkärien houkuttelu maaseudulle on erittäin hankalaa, päivystäjistä pula ja päivystys todella kuormittava alati harveneville tekijöille. Norja peräänkuuluttaa valtiolta voimakasta lisäpanostusta ja moniosaajia, koska päivystys ja eläintaudit. Kuulostaako tutulta? Hei, tämä pyörähän on meillä Suomessa jo keksitty.

Liiton visio perustamisestaan vuodesta 1892 lähtien on ollut sovussa pienet asiat kasvavat, epäsovussa suuretkin tuhoutuvat. Yhteistyö, toistemme huomioon ottaminen, kollegiaalisuus ja palvelujen oikea hinnoittelu ovat avainasemassa professiomme arvostuksen ja yhteiskunnallisen aseman säilyttämiseksi.

Hanna Nurmi
Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja