Eläinlääkärilehti 8/2016
Kirsi Sario

Kun pelastaa, niin kenet silloin pelastaa?

Suomen suurin tilattava sanomalehti Helsingin Sanomat kirjoittaa toistuvasti ihaillen ja kannustaen sankaritarinoita koirien pelastamisesta Euroopan maista Suomeen. Tarinat ovat hellyttäviä ja ne kerrotaan yksilöiden onnen kantamoisina. Pelastajat tuntevat tehneensä hyvän työn ja esiintyvät näissä tarinoissa lähes sankareina. Viimeksi perjantain 7. lokakuuta Nyt-liite kertoi kahdeksan koiran pelastuneen kovalta kohtalolta ja elävän onnellisena uusissa perheissään. Tarinoissa eläimet inhimillistetään adoptiota myöten. Tarinat kertovat yksipuolisti onnistumisesta ja onnesta sekä siitä, kuinka ihminen toiminnallaan poistaa pieneltä osaltaan maailman epäoikeudenmukaisuutta. Tarinoilla hämärretään monia asioita ja myös sitä, että eläin on lainsäädännössämme esine, josta omistajan on eläinsuojelulain mukaan huolehdittava. Lehti on niin innokas kertomaan onnistumisista, että se ei vaivaudu selvittämään toista näkökulmaa asiaan.

Eläinlääkäriliitto, eläinsuojelujärjestöt ja Suomen Kennelliitto ovat useita vuosia kampanjoineet pentutehtailua sekä löytö- ja katukoirien tuontia vastaan. Kaduilta poimitut tuontikoirat aiheuttavat suuren tautipaineen niin koira- kuin ihmispopulaatiolle. Pentutehtaista tai kaduilta tuotetut eläimet ovat usein huonokuntoisia, tautisia ja sairaita. Niitä vaivaavat loiset ja tarttuvat taudit. Ne eivät usein ole kuljetuskuntoisia, jolloin kuljettaminen aiheuttaa niille tarpeetonta kärsimystä. Erilaisten eläintautien ja zoonoosien lisäksi löytökoirat eivät ole leimautuneita ihmisiin, vaan koiralaumaan, jolloin sopeutuminen kaupunkien kerrostaloelämään aiheuttaa stressiä ja epätoivottua käyttäytymistä.

Menestystarinat kertovat onnistuneista koirien hankinnoista. Siitä, kuinka onnellisia nämä ennen niin onnettomat ja sairaat koirat nykyisellä omistajallaan ovat. Me eläinlääkärit puolestamme näemme synkemmän puolen asiassa. Koirat, jotka päätyvät sairaina eläinlääkärin vastaanotoille. Eläimet, jotka eivät hoidosta huolimatta parane, vaan ne joudutaan lopettamaan. Eläimet, joita ei todistuksista ja allekirjoituksista huolimatta olekaan rokotettu tai madotettu. Tai eläimet, joiden vuoksi kokonaiset perheet ovat altistuneet raivotautiepäilylle ja kivuliaille ja monia sivuvaikutuksia aiheuttaville raivotaudin estorokotuksille.

Kollega Teija Korhosen ansioitunut mielipide lemmikkien mukana kulkeutuvista loisista julkaistiin Helsingin Sanomissa seuraavan viikon perjantaina. Korhonen painotti nimenomaan lemmikkien maahantuontiin ja matkustamiseen liittyvien riskien tiedostamista. Hän kannusti myös ihmisiä kantamaan vastuuta ja selvittämään mahdolliset tautiriskit ennen koiran maahantuontia. Näkemyksen soisi leviävän laajemminkin.

Monesti järkipuhe ei auta eikä riitä, sillä tunteisiin vetoavat kirjoitukset ovat luetumpia ja niihin lukija haluaa uskoa enemmän kuin asiantuntijoiden näkemyksiin. Elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden välityksellä taudit, loiset ja antibioottiresistenssi siirtyvät maahamme helposti ja nopeasti. Riski on suuri, vaikka joku yksittäinen eläin olisikin lähes terve ja sopeutuisi hyvin uuteen kotiinsa.

Meidän asiantuntijoiden on jatkuvasti ja toistuvasti muistutettava ihmisiä eläinten tuontiin liittyvistä vaaroista, jotka uhkaavat heitä ja heidän perheitään. Ihmiset ovat edelleen hämmästyttävän tietämättömiä antibioottiresistenssistä ja sen siirtymisestä eläimistä ihmisiin. Puhumattakaan eri zoonooseista, jotka ovat yleisiä muissa Euroopan maissa.

Tämän vuoden Eläinlääkäripäivien teemana on vastuullinen antibioottien käyttö ja antibioottiresistenssin pitäminen kurissa. On hyvä muistaa, että penisilliini on edelleen käypä antibiootti Suomessa, toisin kuin muualla Euroopassa. Lisäksi suomalaisella porsaalla on lähes ainoana maailmassa saparo. Nämä ovat niitä valtteja, joilla Suomi kykenee kilpailemaan vientimarkkinoilla.

Olkaamme ylpeitä osaamisestamme ja asiantuntijuudestamme,

Kirsi Sario
puheenjohtaja