Sipilän hallitusohjelma nimeltään Ratkaisujen Suomi sisälsi ennen kokemattoman korkeakoulujen rahoituksen leikkauksen. Helsingin yliopisto koki vielä lisäleikkauksen, kun vanha privilegio apteekkimaksujen palautuksista poistettiin. Kaikkiaan yliopisto joutuu leikkaamaan 106 miljoonaa euroa vuoteen 2020 mennessä. Se on 15 prosenttia kokonaistuloista.

Tästä ei selvitty ilman muissa yliopistoissa jo usein koettuja yt-neuvotteluja ja henkilöstön irtisanomisia. Näin laajana tämä on Helsingin yliopistossa uutta.

Jo ennen tietoa leikkauksista yliopistossa oli aloitettu useita muutoshankkeita ja -selvityksiä: tohtorikoulutusuudistus, laaja perustutkintouudistus, hallinnon organisointi matriisimalliin, yliopiston toimintarakennemuutokset, toimikauden 2017–2020 strategia... Resurssipulan nimissä edistetään yhtä aikaa näitä kaikkia: jokaisen avulla pitäisi parantaa tuloksia ja samalla säästää vähentämällä väkeä ja tiloja. Välillä tuntuu, että samaan koskeen työnnetään kaikki mahdolliset muutosintohimot.

Nyt toukokuussa tiedekunnissa ei enää ole omaa hallintoväkeä vaan koko hallinto on organisoitu yliopiston hallintojohtajan alaisuuteen. Hallinnossa on esimiehinä vain hallinnon ammattilaisia, ei enää opettajia ja tutkijoita. Näin on ollut taloushallinnossa jo aiemmin. Tulevat vuodet näyttävät matriisimalli toimivuuden. Taloushallinnon kokemusten mukaan palvelut välillä toimivat ja joskus takkuaa. Organisaatiosta riippumatta palvelut ovat tekijänsä näköisiä.

Tätä kirjoitettaessa ei kaikkia muutosten vaatimia päätöksiä ole tehty, joten lopulliset ratkaisut eivät ole vielä selvillä. Yliopiston tavoiteohjelman mukaan tärkeimmät päätökset tehdään tämän vuoden aikana.

Myös tiedekuntarakenne uudistetaan. Helsingin yliopistossa on 11 tiedekuntaa neljällä kampuksella. Tavoitteena ovat tiedekuntarakenteet ylittävä opetus sekä yhteistyön ja tuottavuuden kehittäminen. Näiden saavuttamisen malleista yliopiston hallitus päättää syksyllä. Viikin tiedekunnat esittivät niin sanottua Faculty of Life Science -mallia, jossa Meilahden lääketieteellinen tiedekunta ja Viikin tiedekunnat eli maa- ja metsätieteellinen, bio- ja ympäristötieteellinen, farmasia ja eläinlääketieteellinen, toimisivat koulutusohjelmina yhdessä tiedekunnassa. Tämä viikkiläisten malli olisi koulutuksessa aitoa One Health – Yksi yhteinen terveys -strategiaa.

Vuosi on tuonut merkittäviä leikkauksia tiedekunnan rahoitukseen, huolta tehtävien säilymisestä ja hämmennystä toimintarakenteista. Julkisen talouden velkaantumista ei ratkaista tällä eikä muilla käynnissä olevilla keinoilla. En usko, että valtion rahoitus korkeakoulusektorille palautuu entiselle tasolle lähivuosina.

Leikkaukset tulivat Suomeen viiveellä. Aiemmin oli kuultu viestejä rajuista leikkauksista, muun muassa Irlannissa, Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa. Nyt epidemia on levinnyt pohjoisemmaksi, tilanne esimerkiksi Tanskassa kuulostaa tukalalta. Kuitenkin: kun vertaan eläinlääketieteellisen tiedekunnan tilaa muihin tiedekuntiin Euroopassa tai siihen korkeakouluun, jossa itse opiskelin, asiat ovat meillä vielä näidenkin leikkausten jälkeen hyvin.

Yliopistolaiset ovat saaneet paljon huomiota mediassa ja julkinen mielipide kysyy: rakentavatko koulutusleikkaukset pohjan Suomen menestykselle jatkossa? Kaiken keskellä surkuttelu on terapeuttista, mutta olisiko aika lopettaa uhrina olo ja katsoa eteenpäin? Helsingin yliopisto toimii näidenkin leikkausten ja muutosten jälkeen ja eläinlääkäreitä koulutetaan jatkossakin. Saatua myrkkyä ei kaivata lisää – mutta tästä selvitään.

Antti Sukura
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan dekaani