Se oli tavallinen tammikuinen työpäivä huonosti nukutun päivystysyön jälkeen. Lapissa tutut etiäisetkin varoittivat tulevasta rajummanpuoleisesta suutelosta muutamaa sekuntia ennen rauhoituspöllyisen koiran pöydälle nostoa, kun estin viime hetkellä avustajaa tarttumasta koiran etupäähän ja nostin itse. Hetken päästä olin kasvot raadeltuna ambulanssissa matkalla parin sadan kilometrin päähän keskussairaalaan.

Tilanteen ei pitänyt olla kovin ennalta arvaamaton – tyypillinen suomalainen koiraksi, selvin päin hiljainen ja mukava, aineissa raivokas hirviö. Kuonokopalla olisi helposti estetty pieni tragedia. Työmaalla oli vieläpä yleisönä oma pieni, monessa liemessä keitetty alakoululainen, eihän nyt kunnaneläinlääkäri voi jäädä töistä pois hoitamaan kuumeista lastaan. Alleviivaan itsesarkasmini tässä.

Yleisimmät eläinlääkärin työtapaturman aiheuttajat ovat väsymys ja kiire, heti perässä seuraavat rauhaton eläin ja oma riskinotto. Väsymyksessä unohtuu terve itsesuojeluvaisto.

Lähes jokainen praktiikkaa tehnyt tietää, mitä on päivystäminen. Pelkästään virka-ajan ulkopuoliseen päivystämiseen kuluu kunnaneläinlääkärillä keskimäärin sata tuntia kuukaudessa, pahimmillaan paljon enemmän. Potilaspäiväkirjassa pieneltä mustetahralta näyttävä sairasmatka saattaa tarkoittaa virkamiehen työpäivän pituista rupeamaa autonratissa tuiskuisella pimeällä tiellä ja makaamista tuntikausia rähmällään navetan lantakourussa. Pieneläinklinikalla puolestaan saattaa päivystäjällä olla tauoton hätätapauskaaos läpi yön.

Päivystystyön vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin on tutkittu paljon lääkäreillä. Työ tekee meistä onnettomuus- ja tapaturma-alttiita. Valvotun yön jälkeinen suorituskyvyn heikkeneminen vastaa promillen humalatilaa. Uni- ja valvetilan häiriöt lisäävät myös erilaisia mahavaivoja ja sepelvaltimotaudin riski nousee. Kiireen varjolla unohdetut lounaat ja epäterveelliset välipalat eivät tilannettamme edistä. Pelkääjän jalkatila täyttyy kahvimukeista ja pizzalaatikoista. Univaje vaikuttaa eniten monimutkaiseen suorituskykyyn, kuten loogiseen päättelykykyyn, järjellisten lauseiden ulosantiin ja matemaattisiin kykyihin. Pelkkä varallaolokin häiritsee unen laatua, alitajunta tekee unista normaalia kevyemmät varautuessaan samalla puhelimen pirinään.

Iän myötä palautuminen kestää pitempään ja erilaiset krempat lisääntyvät. Toisaalta työn ja muun elämän yhteensovittaminen on erityisesti nuorilla perheellisillä eläinlääkäreillä haastava tehtävä.  Työssämme pitemmän päälle selviytymisen kannalta oleellista on riittävä aika työn ulkopuoliselle elämälle, liikunnalle ja unelle.
Liiallinen työsidonnaisuus on erittäin vahvasti työsuojelukysymys. Päivystyksen haittoja voidaan ennaltaehkäistä kohtuullisilla päivystysjärjestelyillä. Tarvitsemme joustoa erilaisiin elämäntilanteisiin. Kuntapuolella on nyt kuningastilaisuus paikallisten sopimusten hyvien käytäntöjen levittämiseen yhdenmukaisesti maakuntiin ja siihen kannattaa työryhmissä panostaa. Ennen kaikkea, sic!, tarvitsemme kuitenkin konkreettisia tekstimuutoksia virkaehtosopimuksen eläinlääkäriliitteeseen lepoaikoja koskien. Aktiivipäivystys ja varallaolo pitää korvata riittävänä vapaana. Viisipäiväisen työviikon tavoitteesta pitää tehdä sääntö ja säännöstä asenne, jossa viikkolepopäivät myös maltetaan pitää. Mikään raha ei korvaa menetettyä terveyttä eikä ohiajanutta elämää.

Toivon kollegoille unta ja näläkeä aitokainuulaisen hyvinvointimittarin mukaan.

Hanna Nurmi
Suomen Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja