Kunnilla on velvollisuus järjestää eläinlääkäripalveluja kaikkialla Suomessa. Tämä on poikkeuksellista, sillä useimmissa maissa palvelut ovat yksityisten eläinlääkärien varassa.  Eläinlääkäripalvelujen, kuten muidenkin julkisten palvelujen järjestämiseen kohdistuu kuitenkin muutospaineita. 

Eläinlääkintähuoltolaki mahdollistaa eläinlääkäripalvelujen järjestämisen joko kunnan omana toimintana tai ostopalveluna. Kuntien tulee kuitenkin ylläpitää riittävä määrä kunnaneläinlääkärivirkoja valvontatehtäviä varten. Käytännössä kunnat ovat järjestäneet eläinlääkäripalveluja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden puitteissa. Osa alueista on järjestänyt seura- ja harrastuseläinten hoidon ostopalveluna, mutta useimmilla yhteistoiminta-alueilla kunnaneläinlääkärit vastaavat eläinlääkäripalvelujen tarjoamisesta. Yhä useammilla alueilla on julkisia palveluja täydentäviä yksityisiä eläinlääkäreitä. Erikoistuminen ja monipuoliset erikoiseläinlääkäripalvelut ovat jo pitkään taanneet vaativan erityisosaamisen eläinlääkinnän eri osa-alueilla.

Eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä olevassa maakuntauudistusta koskevassa lainsäädäntöpaketissa esitetään eläinlääkäripalvelujen järjestämisvelvoitteen siirtämistä kunnilta maakunnille. Siirto mahdollistaisi palvelujen järjestämisen nykyistä isommilla alueilla, joka parhaassa tapauksessa tuo synergiaetuja. Eläinlääkäripalvelujen tulisi kuitenkin edelleen olla saatavissa kohtuullisessa ajassa ja etäisyydellä.

Eläinlääkäripalvelujen järjestämiseen ei ole esitetty sote-palveluihin verrattavaa yhtiöittämispakkoa ja valinnanvapautta. Maakunnan tuottamat eläinlääkäripalvelut voitaisiin järjestää esimerkiksi osana sen liikelaitoksen toimintaa tai maaseutupalveluiden yhteydessä. Jos maakunta huolehtisi eläinlääkäripalvelujen järjestämisestä tuottamalla itse palveluja, olisi sen järjestettävä tarpeelliset toimitilat ja työvälineet. Maakunnat voisivat periä asiakkailta maksuja näiden kustannusten kattamiseksi. Kunnaneläinlääkäri perisi lisäksi asiakkaalta maksuja suorittamistaan toimenpiteistä sekä korvauksia käytetyistä lääkkeistä, tarvikkeista ja matkoista.

Nykyiseen kunnaneläinlääkärijärjestelmään liittyy paljon etuja. Järjestelmän avulla on voitu varmistaa palvelujen saatavuus kaikkialla Suomessa kaikkina vuorokauden aikoina kohtuulliseen hintaan. Samalla eläintautien torjunta ja eläinten hyvinvoinnin valvonta on saatu järjestettyä tehokkaasti ja varmistettu maamme hyvä tilanne näiden suhteen. Järjestelmään liittyy kuitenkin myös haasteita, kuten henkilöstön hyvinvointi, kilpailuneutraliteetti ja yhteiskunnalle koituvat kustannukset. Kunnaneläinlääkärien toimenkuva on laaja ja päivystystaakka monella alueella raskas. Työaikalainsäädäntö on uudistumassa ja on mahdollista, että sekin vaikuttaa kunnaneläinlääkärijärjestelmään tulevaisuudessa.

Maa- ja metsätalousministeriö on teettänyt selvityksen eläinlääkäripalvelujen vaihtoehtoisista järjestämistavoista ja niiden vaikutuksista. Järjestelmää on uudistettava kokonaisvaltaisesti, suunnitelmallisesti ja huolellisen vaikutusarvioinnin pohjalta. Eläinlääkärit tuntevat luonnollisesti työnsä ja siinä tapahtuneet muutokset kaikkein parhaiten. On selvää, että kun selvityksen perusteella päätetään, miten järjestelmää on tarpeen uudistaa, on eläinlääkinnän ammattilaisilla siinä päätöksenteossa keskeinen rooli. Suomalainen eläinlääkärikunta on ansaitusti ylpeä historiastaan. Sen pohjalle on hyvä yhdessä rakentaa laadukkaat, asiakkaiden tarpeisiin vastaavat toimivat palvelut koko maahan myös tuleville vuosikymmenille.

Jaana Husu-Kallio

maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö