Eläinlääkärilehti 6/2019

Tärkeän työterveyden puolesta

”Te lääkärit ette tunne eläinlääkärin työtä ja sen terveysriskejä. Hoidapa asiat niin, että saamme laadukkaan työterveyshuollon myös eläinlääkäreille”, totesivat Kerimäen kunnaneläinlääkärit Esko Silvennoinen ja Seppo Soro nuorelle työterveyslääkärille tulikuumassa saunassa vuonna 1989. Päästäkseni ulos tukalasta tilanteesta lupasin selvittää asiaa.

Esko ja Seppo olivat oikeassa. Työterveyshuolto ei toiminut eläinlääkäreillä toivotusti ja korjattavaa oli. Aluksi oli arvioitava alan työolojen ja terveyden tila Suomessa. Yhteistyössä Työterveyslaitoksen ja Eläinlääkäriliiton kanssa käynnistettiin 1990-luvun alussa Eläinlääkäreiden työolot ja terveys -tutkimus. Kalajokilaakson kokeneet eläinlääkärit Antti Kangas ja Meeri Rinta-Jouppi olivat heti alussa vahvasti asiantuntijoina mukana.

Yhteistyössä koottiin taustatietoa aikaisemmista tutkimuksista ja käytännön kokemuksista laadittiin Työolot ja terveys -kysely, joka lähetettiin Eläinlääkäriliiton jäsenille. Kysely oli ensimmäinen eläinlääkärien työterveyteen ja työsuojeluun kohdentuva valtakunnallinen selvitys maassamme. Nyt se on tehty jo kolmesti, viimeksi vuonna 2012.
Kyselyistä kootun tiedon perusteella laadittiin vuonna 2005 Eläinlääkärin työterveys -opas erityisesti työterveyshuollon, työsuojelun ammattilaisten ja eläinlääkärikoulutuksen tarpeisiin. Opas on hyödyllinen myös eläinlääkäreille ja heidän työnantajilleen työterveyden ja työsuojelun kehittämiseksi. Päivitetty opas on nyt saatavissa sähköisenä ja sitä edelleen päivitetään parhaillaan.

Tutkimuksemme osoitti miten monipuolinen ja vaihteleva eläinlääkärin työ on ja kuinka sitoutuneita työhönsä eläinlääkärit ovat. Eläinlääkärit tekevät esimerkiksi kunnaneläinlääkärin praktiikkaa, pieneläinklinikan potilaiden tutkimista ja hoitoa, tarkastus- ja valvontaeläinlääkärin tehtäviä, virkamiehen toimistotyötä tai tutkijan ja opettajan työtä. Työhön voi liittyä ruumiillista ja henkistä kuormitusta sekä fysikaalisia, biologisia ja kemiallisia altisteita, joista monet voivat vahingoittaa terveyttä.

Eläinlääkäripraktiikkaan liittyy lisääntynyt tapaturmariski eläinten hoitotilanteissa ja työmatkalla. Pitkät päivystysvuorot ja väsymys, vaikeat olosuhteet liikenteessä ja kehnot työtilat eläinsuojissa sekä yksintyöskentely ilman riittävää apua potilastutkimuksissa lisäävät riskiä tapaturmiin. Raskaana eläinlääkärin oma ja tulevan lapsen terveys voivat vaarantua työtehtävissä. Nuorten eläinlääkärien ohjaus ja tuki kaipaavat vielä kehittämistä. Työssä voi kokea uhkaa potilaiden omistajien taholta. 

Tapaturmien ja sairastumisen ennaltaehkäisy on aina edullisempaa kuin seurauksien hoito. Työterveys on suunniteltava ja toteuttava niin, että kaikki mahdollinen tehdään vahinkojen estämiseksi jo ennalta. Vastuu työntekijän työturvallisuudesta on lain mukaan työnantajalla. Paras lopputulos edellyttää monialaisen työn ja työolosuhteiden tuntemista. Työuran eri vaiheissa on tunnettava eläinlääkärin oma terveys, jotta työn vaatimukset voidaan mitoittaa sopiviksi. Eläinlääkärin työterveys on hänen ehdoton perusoikeutensa; samalla eläinlääkärin terveys ja työkyky ovat kansantaloudellisesti merkittäviä.  

Esko ja Seppo eivät ole enää kanssamme huolehtimassa työterveyden osaamisen lisääntymisestä. Työterveys ei koskaan ole täysin valmis, vaan se edellyttää jatkuvaa valppautta eläinlääketieteen kehittyessä, työelämän muuttuessa ja malttia kiireen painaessa päälle. Haastan meidät kaikki huolehtimaan, että Suomen eläinlääkärit saavat korkeatasoisen työterveyden ja työsuojelun pysyäkseen ansaitusti terveinä ja työkykyisinä pitkän työuransa loppuun saakka. 

Kari Reijula
Työterveyden professori
Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan varadekaani & Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori