Eläinlääkärilehti 5/2018

Sydämen asialla

Liiton valtuuskunta kokoontui toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna täl puol jokke Turus.

Paikalla oli hyvässä hengessä aktiivisesti keskusteleva ja tulevaisuutta visioiva huikea sakki, joka raahautui paikalle matkojenkin päästä ja antoi jälleen aikansa yhteiselle asialle. Eläinlääkärit ovat pieni porukka, joka ammentaa voimansa solidaarisuudesta ja kollegiaalisuudesta. Keskinäinen epäsopu sataa aina lopulta jonkun muun laariin.

Elämme seminaarikouluttajan mukaan yksilöllisyyden harjanteella, jossa moni peilaa maailmaa vain oman hyötynsä kautta. Trendi on kuitenkin uudelleen suosiollinen yhteisöllisyydelle. Joku jaksaa työnsä ohessa soutaa yhteistä venettä. Toiset istuvat maksetuilla paikoilla kyydissä ja nauttivat maisemista tai huutelevat apukippareina ystävälliseen sävyyn neuvoja. Huopaajiakin tarvitaan, kun ristiaallokko käy lujaksi, niin kuin se näinä päivinä on. Vapaamatkustajia pieni porukka ei kuitenkaan määräänsä enempää kestä, jos se haluaa jatkossakin pystyä vaikuttamaan profession tulevaisuuteen.

En saa liitolta mitään, sanoi kollega, jolle juuri neuvoteltiin liittokierroksella 2,5 tuntia lyhyempi työviikko samalla palkalla. Haluaisin johonkin toiseen liittoon, joka ajaisi ärhäkämmin eläinlääkärien asioita, sanoi toinen kollega. Kuka muu muka? Liittojen jäsenyys ja edunvalvonta perustuu ammattiin. Työehtosopimukset ovat ammattialakohtaisia – puutarhurien liiton jäsenyys ei eläinlääkäriä auta.  Onnenkantamoisella toisesta porukasta voi löytyä juristi, joka ymmärtää eläinlääkärienkin asioista jotain, jos oma yksinseilaava optimistijolla karahtaa kiville. Liiton kulisseissa tehdään väsymätöntä työtä meidän kaikkien eteen. Liiton jäsenyys tarjoaa tietoa, tukea ja turvaa. Tule tutustumaan! Talkoissa on tilaa.

Valtuuskunta pohti seminaarissaan, onko meillä ylipäänsä yhteistä etua? Huoli tulevaisuudesta on kova, ja olemme ammattikuntana tottuneet jo opinnoistamme lähtien riskien arviointiin ja uhkien torjumiseen riskiperusteisesti. Halpuutus ja yhden työntekijäryhmän ehtojen aleneminen vaikuttaa jollain aikajänteellä kaikkiin. Haluammeko profiloitua matalapalkka-alaksi ja soutaa kaleeriamme pelkästään markkinavoimien ruoskan ehdoilla? Nopeaa vauhtia muuttuvassa maailmassa on vihdoin pohdittava vakavasti, voimmeko ilman raadollista eläinlääkärien keskinäistä vastakkainasettelua saavuttaa kaikille osapuolille reilun yleissitovan työehtosopimuksen myös yksityispuolelle. Yleissitovuus voi suojata isoilta ja vahvoilta niin yrittäjiä kuin työntekijöitäkin, kunhan se tehdään viisaasti ja taidolla. Työehtoja heikentämällä ei saa kukaan saavuttaa kilpailuetua. Tavoitteena voi olla esimerkiksi asiallinen palkka tehdystä työstä, mutta jättää paikallisille sopimisille tilaa siten, ettei työntekijän poissaolo syystä tai toisesta romahduta pienen yrityksen toimintakykyä. Kategorisen TES:n vastustamisen sijaan voimme panostaa sopimuksen sisältöön, eli siihen, mistä asioista jätetään tilaa sopia paikallisesti.

MMM on käynnistänyt selvityksen siitä, miten eläinlääkäripalvelut maassamme järjestettäisiin, mikäli seura- ja harrastuseläinten päivystysvelvoitteesta luovuttaisiin, erilaisin versioin. Valtuuskunnassa kuultiin myös dosentti Mari Nevaksen tekemän eläinlääkintähuollon nykytilan selvityksen tulokset. Sen mukaan kuntavastaanotot ovat pääsääntöisesti karvalakkimallia, toki mersujakin joukossa muutama on. Toisaalta pohdimme päivystysklinikoiden varustetason tarvetta ylipäänsä – pitääkö päivystyspotilaan mennä koko huvipuiston läpi vai riittäisikö vähempikin?

Löydämme tien – tai teemme sen. Vaikka sitten kivi kerrallaan.

Hanna Nurmi
Suomen Eläinlääkäriliiton
valtuuskunnan puheenjohtaja