Sienestys on vähän samanlaista kuin apurahojen metsästys. 

Hakemiseen käytetään paljon aikaa, mutta koskaan ei ole varmuutta siitä, saadaanko saalista. Vinkkejä hakemiseen voidaan kysellä tutuilta ja harjoittelu tekee näissäkin asioissa mestarin, jolloin onnistumistodennäköisyys nousee.  

Tutkijan tehtävään kuuluu osata kirjoittaa apurahahakemuksia ja nuoret tutkijat tätä taitoa harjoittelevat. Pienten apurahojen hakemukset ovat harjoitusta suurille, koska samat perussäännöt toistuvat: hakemusohjeita kannattaa noudattaa aina pilkuntarkasti ja kaikki pyydettävät asiat pitää olla mukana, jotta hakemus edes otetaan käsittelyyn. Sama juttu sienimetsällä. Kun tietää, millaiseen metsään kannattaa mennä mihinkin aikaan vuodesta, voi odottaa saavansa saalista. Sienikorikin on hyvä olla mukana. 

Pienikin saalis auttaa eteenpäin, voi vaikka tehdä yhden sienipiirakan ja uneksia suuresta saaliista, jonka voi kuivattaa talven varalle ja nauttia myöhemmin. Suomen eläinlääketieteen säätiö on perinteisesti jakanut tyypillisesti pieniä apurahoja isolle joukolle hakijoita, eikä vain muutamaa isoa apurahaa, mikä olisi myös ollut mahdollista. Näin on saatu tuettua eläinlääketieteellistä tutkimusta laaja-alaisesti. 

Erityisesti on tuettu aloittelevia tutkijoita, joiden on vaikea muuten päästä alkuun. Varttuneempaakaan tutkijaa ei ole unohdettu, kunhan hänellä alkaa olla näyttöä työn etenemisestä ja tuloksista. Jokaisesta saadusta apurahasta tutkijan kannattaa olla hyvin ylpeä, koska kilpailu on kovaa. 

Suomen eläinlääketieteen säätiön apurahasaalis on jaettu Eläinlääkäripäivien avajaisten vakio-ohjelmanumerona syksyisin jo pitkään. Juhlaväki on saanut samalla katsauksen siitä, mitä tutkimusta valtakunnassa on meneillään ja kuka tekee mitäkin. 

Itse olen mielenkiinnolla seurannut sitä, miten laaja-aiheinen kenttä eläinlääkintä on. On hienoa, että tutkimusta saadaan vuosittain nostaa esille tässä juhlallisessa tilaisuudessa. 

Ammattikuntamme on itse perustanut säätiön 55 vuotta sitten. Matkan varrella on saatu lahjoituksia yksityisiltä ja yrityksiltä ja jokainen lahjoitus on arvokas. Erityisesti muutamat testamenttilahjoitukset ovat kerryttäneet säätiön varallisuutta huomattavasti ja niiden avulla on pystytty jakamaan enemmän rahaa hakijoille. 

Säätiö toivookin, että ammattikunta muistaa tämän mahdollisuuden testamentteja laatiessaan. Säätiö toimii aktiivisesti ja toivoo voivansa rahoittaa mahdollisimman monia hyviä hakemuksia tulevaisuudessakin.

Hyvät kollegat, olkaa aktiivisia, tehkää paljon hyviä hakemuksia ja menkää sienimetsään!

Mari Heinonen
Suomen eläinlääketieteen säätiön hallituksen puheenjohtaja