Vuosi 2019 on vaalivuosi. Sen lisäksi, että pääsemme valitsemaan liitollemme uuden valtuuskunnan, pääsemme myös äänestämään eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa, ja kukapa tietää, vaikka maakuntavaaleissakin. Lisäksi järjestetään kuntien luottamusmiesvaalit. Vaikuttamisen aika on nyt!

Liiton valtuuskunta kävi marraskuisessa syyskokouksessaan pitkän keskustelun liiton vaikuttajaviestinnästä. Tilaisuus oli avoin koko jäsenistölle ja pari rohkelikkoa uskaltautuikin mukaan. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on muuttunut pysyvästi, pelkän kabinettilobbauksen aika on vääjäämättömästi ohi. Emme elä enää tiukan hierarkian aikaa, vaan sen sijaan vaikutamme nykyään verkostoissa.  Vaikuttajaviestinnän pitää pelkkien omien etujen tavoittelun sijaan tarjota ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Ajoittaisesta some- ja mediariepottelusta huolimatta eläinlääkärit ovat edelleen maassamme kärkisijoilla eri ammattien arvostuksessa.  Harva suomalainen kuitenkaan ymmärtää eläinlääkärien merkityksen yhden yhteisen terveyden näkökulmasta. Päämäärämme on työnkuvasta riippumatta sama: ihmisten ja eläinten hyvinvointi. Toinen meistä hoitaa roolinsa viranomaistasolla, toinen vastaanotollaan ja asiakastiloillaan esimerkiksi vastuuntuntoisella antibiootinkäyttöpolitiikallaan. Eläinlääkäri on suomalaisessa yhteiskunnassa myös avainasemassa huolehtimassa suomalaisen ruuan puhtaudesta ja siitä, että kotimainen ruoka on poikkeuksellisen turvallista jopa koko maailman mittakaavassa. Itse asiassa jokaisessa suomalaisessa ruokapöydässä istuukin pysyvänä vieraana eläinlääkäri. Sosiaalisen median ja verkostoitumisen myötä jokaisesta meistä on tullut vaikuttaja. Emmehän pidä työmme kattavuutta tarkoin varjeltuna salaisuutena?  Viesti työmme tärkeydestä ja arvosta on vietävä kabinettien lisäksi suurelle yleisölle, tällöin se menee paremmin perille myös eri vaikuttajaryhmille.

Pystyäksemme vaikuttamaan meille tärkeisiin asioihin on meidän huolehdittava työssäjaksamisestamme. Yksityisen palveluksessa olevien eläinlääkäreiden päivitetty työehtosuositus on vihdoin pitkän synnytysprosessin jälkeen valmiina.  Se esitellään ystävänpäivänä Helsingin maakuntatilaisuudessa ja tilaisuus striimataan katsottavaksi muuallakin. Kunnan praktikkoeläinlääkäreitä suojelemaan tarvitsemme työaikalain. Liiton tuoreen jäsenkyselyn mukaan kunnaneläinlääkärin keskimääräinen työsidonnaisuus on edelleen järkyttävän suuri: vain noin neljä prosenttia kyselyyn vastanneista tekee normaalia, maksimissaan 45-tuntista työviikkoa. Samankokoisella porukalla viikon työsidonnaisuus venyy jopa yli sataan tuntiin viikossa, ja yli puolet kuntapraktikoista työskentelee yli 65 tuntia viikoittain. Silti peräti kolmasosa kyselyyn vastanneista pitää työmääräänsä sopivana, sic! ja 52 % vastaajista vain ajoittain liian suurena.  Työn kuormittavuuden hallinta toteutuu siis kohtuullisen huonosti ihan henkilökohtaisella tasollakin.  Tottumus sokeuttaa. Väsynyt eläinlääkäri on riski sekä itselleen että muille.

Olemme yhteisessä veneessä. Eläinlääkäripäivien teemana oli tänä vuonna etiikka, kollegiaalisuus ja professionaalisuus. Kollegiaalisuuskeskustelussa korostui eri sektoreilla toimivien eläinlääkäreiden ja eri sukupolvien keskinäisen kunnioituksen tarve. Eläinlääkäriys on vanha professio ja kollegiaalisuus on aina kulkenut profession rinnalla sen ajankohtaisena ja olennaisena osana. Näinä tuulisina aikoina yhteiseen hiileen puhaltaminen on tärkeämpää kuin koskaan. Arvostetaan toinen toistamme erilaisista lähtökohdista huolimatta. Kaveria ei jätetä! Sovussa pienet asiat kasvavat, epäsovussa suuretkin tuhoutuvat.

Hanna Nurmi
Suomen Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja