Uutta eläinten hyvinvointilakia on valmisteltu pitkään ja hartaasti.

Minulla on ollut kunnia edustaa Suomen Eläinlääkäriliittoa ohjausryhmässä sen työskentelyn loppupuolella. Lisäksi olen ollut jäsenenä MMM:n seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnassa, joka on antanut ministeriölle kannanottoja ja osallistunut valmisteluun pohtimalla esimerkiksi seura- ja harrastuseläinten käyttäytymistarpeita. Uusi laki on tätä kirjoittaessani lausuntokierroksella, joka päättyy ennen lehden ilmestymistä. Toivon, että mahdollisimman moni eläinlääkäri on omalla tai työyhteisönsä lausunnolla ottanut kantaa kaikille meille yhteiseen ja tärkeään asiaan.

Kannanottoja on tullut varmasti ainakin eläinten vedensaannista, joka lakiluonnoksessa oli muotoiltu sanoilla: ”hoidossa on varmistettava, että jokainen eläin saa sopivasti hyvälaatuista vettä tai muuta juotavaa”. Vesi on yksi elämän perusedellytyksiä, ja jatkuvan vedensaannin vaatimus eläinten pysyvissä pitopaikoissa olisi mielestäni ollut tarpeellinen uudistus. Eläimen tulisi saada juoda silloin, kun se haluaa ja niin paljon kuin se haluaa. Valvonnankin kannalta on ongelmallista, jos tällaista vaatimusta ei ole. Pykälästä voitaisi säätää mahdollisuus poiketa asetuksella, jos katsotaan, että esimerkiksi igluvasikat tai vapaana liikkuvat porot halutaan jättää sen ulkopuolelle.

Toinen erityisesti valvontaeläinlääkärien keskuudessa keskustelua herättänyt asia on eläinsuojeluvalvonnan viranomaiset, jollaisiksi lakiluonnoksessa on määritelty MMM, Evira, maakunta, poliisi ja rajaeläinlääkäri. Tämä mahdollistaa sen, että maakunta palkkaa valvontaa suorittamaan ihmisiä erilaisilla koulutustaustoilla. Minun ja myös Eläinlääkäriliiton mielestä eläinsuojeluvalvonta on eläinlääkärin työtä. Eläinlääkäri on ehdottomasti eläinsuojeluvalvonnan paras asiantuntija. Kuka muu osaisi niin hyvin arvioida eläimen kokemaa kipua, kärsimystä ja sen hyvinvoinnille aiheutunutta haittaa menneisyydessä, nykyhetkessä ja potentiaalisesti myös tulevaisuudessa? Eläinsuojeluvalvonnassa käytetään merkittävää julkista valtaa ja puututaan ihmisten perusoikeuksiin. Valvonnan asiakkaiden oikeusturvan kannalta asiantunteva, tasapuolinen ja hallinnollisesti pätevä valvonta on erittäin tärkeää, ja nykyisin hyvin toimiva valvontaeläinlääkärijärjestelmä olisi säilytettävä. Myös käräjäoikeudessa on osattava todistaa ja perustella olosuhteista ja hoidon puutteista eläimen hyvinvoinnille aiheutunut haitta.

Hyvinvointilain luonnoksessa on myös paljon hyvää. Eläinlääkäriliitonkin kantoja on huomioitu lain valmistelussa lopulta aika monessa asiassa. Laki pyrkii ottamaan aiempaa paremmin huomioon eläimen käyttäytymistarpeet, joista me ansiokkaan tutkimuksen myötä tiedämme koko ajan enemmän. Toisaalta myös kompromisseja eläinten liikkumisvapauden suhteen on tehty. Niitä on toki mahdollista myöhemmin paikata asetuksella esimerkiksi lisäämällä parsilehmien jaloitteluvaatimuksia. Luonnoksessa on myös monta hyvää pykälää muun muassa eläinten hoidosta, pitopaikoista, eläinten lisääntymisen hallinnasta, ryhmittelystä, eläinten hoitajan pätevyydestä ja hallinnollisista pakkokeinoista. Mahdollisuus suorittaa kiireellisiä valvontatoimia kuulematta omistajaa on kuitenkin valitettavasti uudesta lakiluonnoksesta jäänyt jostain syystä pois, mikä tällaiseksi jäädessään vaikeuttaisi merkittävästi valvontaa.

Uskon, että tulevalla lailla ja muilla käytettävissämme olevilla keinoilla saamme jatkossakin edistettyä eläinten hyvinvointia. Siinä me eläinlääkärit olemme ja tulemme monipuolisen työmme kautta aina olemaan tärkeässä ja vaikutusvaltaisessa asemassa.

Maria Wahlfors
Suomen Eläinlääkäriliiton eläinsuojeluvaliokunnan puheenjohtaja