Ennätyslämpimän kesän sulattamien aivojen kanssa käydään kohti viileneviä syysiltoja pohtimaan, onko jo myöhäistä säilyttää Suomen talvi tulevaisuudessa.

Lämpenevä ilmastomme muuttaa myös eläintenpidon olosuhteita, mikä on jo nähtävissä Etelä-Suomessa. Monin paikoin hevoset saavat kahlata etupolviin ja kintereisiin upottavissa mutavellitarhoissa pahimmillaan useita kuukausia putkeen. Tulevaisuudessa eläimet tarvitsevat kesälaitumilleen entistä kipeämmin suojaa ei vain juhannuksen perinteiseen räntäsateeseen, vaan myös suojaksi jopa viikkoja kestävää helteeseen ja auringonpaisteeseen. Toivottavasti päättäjät ympäri maailman tarttuvat vihdoin tarmokkaasti toimeen, ja vältytään pahimmilta skenaarioilta.

Mutta synkistely sikseen: Eläinlääkäripäivät ovat jälleen nurkan takana, ja päivien teemana on etiikka, professionalismi ja kollegiaalisuus. Jäin pohtimaan kollegiaalisuuden määritelmää, sillä vaikka termin merkitys sinänsä tuntuu itsestään selvältä, tajusin, etten osaisi sanoittaa sitä kovinkaan tarkasti asiaa tuntemattomalle. Kielitoimiston sanakirjasta ei sanaa kollegiaalisuus löydy, mutta kollegiaalinen tarkoittaa sen mukaan virkaveljellinen, toverillinen. Niukahko määrittely. Jatkoin googlaamista, ja lukaisin jälleen myös liiton kollegiaalisuusohjeet läpi. Löysin kollegiaalisuudesta useita erinomaisia määritelmiä ja kuvauksia, joissa toistuivat muun muassa nämä ilmaisut: yhteisöllisyys, suvaitsevaisuus, yhteisiin pelisääntöihin sitoutuminen, ammatillinen yhteistyö, ”toisten arvostaminen”, ”toverillisuus” ja ”hyvä tahto”. Kuulostaa hyvältä.

Meistä jokaisella on todennäköisesti hieman omanlainen näkemys kollegiaalisuuden sisällöstä – ja siitä, mikä ei siihen kuulu. Uskon, että useimmat meistä mieltävät kollegiaalisuuden ytimeen hyväntahtoisen asenteen, jossa lähtökohtaisesti ajatellaan toisista kollegoista hyvää.

Joskus voi olla hyvä pysähtyä miettimään omaa tapaansa olla kollega. Miten reagoin, kun asiakas valittaa toisen eläinlääkärin sanomisista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä? Miten otan vastaan uusia, vastavalmistuneita kollegoita työtovereiksi? Miten vastaan, kun kollega esittää kysymyksen asiassa, joka itselleni on itsestään selvä, ja olisi sitä paitsi pitänyt osata viimeistään toisella vuosikurssilla? Pidänkö myös toisella sektorilla tai muulla erikoisalalla työskentelevän kollegan työtä arvossa, vaikka ala olisikin itselleni lähinnä musta aukko?

Kollegiaalisuus kantaa ja antaa voimia kohdata ammattikunnan ulkopuolelta tulevan päivittäisen pommituksen. Ja sen lisäksi, että on armollinen, ystävällinen ja toverillinen muita kollegoja kohtaan, kannattaa muistaa myös se peilistä vastaan katsova kollega. Eläinlääkärien työuupumus vaikuttaa olevan ikävän yleistä, ja kollegan apu ja kuunteleva korva voivat olla korvaamaton uupumuksen hetkellä. Yhteistyöllä luomme parempaa jaksamista kaikille!

Hymyillään kun tavataan, kollega.

PS. Koulutusvaliokunta toivottaa aina joukkoonsa uusia, halukkaita ja idearikkaita kollegoja suunnittelemaan tulevaisuuden Eläinlääkäripäiviä.

Tanja Lähteinen

Eläinlääkäriliiton koulutusvaliokunnan puheenjohtaja