Eläinlääkärilehti 8/2017

Eläinlääkärit hakevat ratkaisua

Tätä kirjoittaessa ja varmaan vielä myös tämän lehden ilmestyessä on meneillään liiton Yrittäjävaliokunnan (YRVA) ja Yksityissektorin työsuhdevaliokunnan (YSVA) väliset neuvottelut klinikkaeläinlääkäreiden työehtosuosituksesta.

En ilmeisesti ole enää ihan nuori, kun olen ollut tekemässä klinikkaeläinlääkärien ensimmäistä työehtosuositusta. Silloin taustalla oli ERTOn masinoima pieneläinhoitajien lakko ja sen yhteydessä Eläinlääkäriliiton tekemä eläintenhoitajien työehtosuositus. Elimme tilanteessa, jossa eläintenhoitajilla oli työehtosuositus, mutta eläinlääkäreillä ei ollut. Eläinlääkäriliitossa tämä ymmärrettävästi nähtiin huonona asiana ja myös YRVA halusi asian kuntoon. Siihen aikaan klinikoiden työntekijäeläinlääkärit eivät vielä olleet yhtä hyvin aktivoituneita kuin nykyisin ja neuvottelun vastapuolta jouduttiin vähän hakemaan. Se kertoi varmasti paljon myös sen aikaisesta tilanteesta. Kilpailu oli huomattavasti vähäisempää: kaikille riitti töitä ja klinikoiden suurin ongelma oli ylipäätään löytää riittävästi eläinlääkäreitä töihin. Työehtosuositus nähtiin silloin selkeästi minimisuosituksena ja sellaisena, johon yritykset aikoivat sitoutua kuin työehtosopimukseen. Toivon myös uudesta suosituksesta tulevan sellainen.

Vaikka tuolloin oli työntekijän markkinat, eivät yrittäjät silloinkaan halunneet suositukseen riskiä negatiivisesta lottovoitosta. Alamme yritykset ovat hyvin pieniä ja sellaiset sopimukset, joista voi seurata merkittäviä maksuvelvoitteita yritykselle ilman työntekijän työpanosta, voivat jopa kaataa yrityksen. Työntekijä luonnollisesti haluaa varmistaa oman toimeentulonsa, vaikka lapset sairastuisivat tai itse joutuisi jäämään pidemmälle sairauslomalle. Käytännössä neuvotellaan siitä, kuka ottaa ja millaisen riskin. Yrittäjän kohdalla riskinä on monen työntekijän siirtyminen samaan aikaan pois töistä palkanmaksuvelvoitteen edelleen jatkuessa. Eräällä klinikalla oli viisi työntekijää samaan aikaan äitiyslomalla. Jos heille kaikille olisi pitänyt maksaa täyttä palkkaa, ei olisi KELAn korvaus enää lohduttanut yrittäjää. Toinen esimerkki on lapsen sairastuminen. Suuri osa klinikoiden eläinlääkäreistä on äitejä, joilla on pieniä lapsia. Kun lapsi sairastuu, vanhemman täytyy jäädä kotiin. Valitettavan usein kotiin jää äiti. Eläinlääkärin jäädessä aamulla yllättäen kotiin syntyy klinikalla merkittävä ongelma. Eläinlääkärin päivän potilaat pitää perua tai siirtää. Imagohaitan lisäksi suora katteen menetys on noin 700–1000 euroa. Ensimmäinen päivä on aina pahin, koska siihen ei ehditä varautua. Eläinklinikoiden tilinpäätöksiä katsellessa huomaa, etteivät ne kovin montaa sairasta lasta vuodessa kestä.

Klinikkaeläinlääkärien palkat ja muut etuudet maksetaan vain yhdestä lähteestä saatavalla rahalla. Se lähde on asiakas. Samalla rahalla maksetaan kaikki yrityksen kiinteät ja muuttuvat kulut sekä tulevaisuuden investoinnit. Asiakas ei kuitenkaan maksa tyhjästä. Hän maksaa eläinlääkärin ammattitaitoisesta työpanoksesta ja hyvästä palvelusta. On siis sekä yrittäjän että työntekijäeläinlääkärin etu, että eläinlääkäri voi tehdä töitä terveenä, kehittää osaamistaan ja viihtyä työssään samaan aikaan, kun yrittäjä uskaltaa investoida klinikan toimintaan ja välineistöön. Toivon, että YRVA ja YSVA pääsevät ratkaisuun, jossa eläinlääkärin työolot paranevat, mutta yrittäjän riskit säilyvät kohtuullisina.

Markus Kiili
Eläinlääkäriliiton hallituksen varapuheenjohtaja,
YRVA:n varapuheenjohtaja