Hallittua viisautta lääkkeenluovutukseen

Suomessa on perinteisesti ollut tiukka lääkeluovutuspolitiikka. Kentällä on kuitenkin koettu, että nykyiset säädökset eivät toimi ja käytäntö vaihtelee. Talven taittuessa kevääksi saimme lukea lääkeluovutustyöryhmän perinpohjaisen selvityksen ja ehdotukset tulevalle toiminnalle. Lakipykäliä hiotaan nyt käyttökuntoon. Jos työryhmän ehdotukset toteutuvat, siirrytään lääkkeenluovutusmalliin, joka on yksi Euroopan yhteisön vapaimpia.  

Lääkkeiden vapaampi luovuttaminen avaa mahdollisuuksia ja uhkia. Ovatko tuotantoeläinten omistajat ja ammattikuntamme valmiita tähän, pystymmekö hoitamaan asian fi ksusti ja hallitusti ilman vahinkoa puhtaan suomalaisen eläintuotannon maineelle? Terveydenhuoltotyön edistyminen antaa tilaisuuden vapaampaan lääkkeiden luovuttamisen. Tiloilla on alettu tottua siihen, että eläinlääkäri hoitaa koko yksikön terveyttä eikä ainoastaan yksilöiden sairauksia. Tosiasia kuitenkin on, että terveydenhuoltosuunnitelma on tehty vain osalle sikaloista ja nautatilojen järjestelmä on vasta alullaan. Vapaampaa lääkeluovutusta ei tule sallia tiloille, joilla ei ole kirjallista ohjeistusta oireista, joihin reagoidaan ja hoidoista, joita omistajat itse voivat antaa. Viimeistään nyt on eläinlääkäreiden ryhdyttävä kirjamaan tiloille terveydenhuoltosuunnitelmia, jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä diagnooseissa ja hoidoissa. Mikään ei ole turhauttavampaa eläinlääkärin työssä kuin omistajan omatoimisuus epämääräisesti oireilevan eläimen lääkitsemisessä jostakin saamallaan lääkkeellä ja eläinlääkärin kutsuminen apuun vasta, kun paranemisesta ei näy merkkiä. Pahimmassa tapauksessa vakavan tarttuvan taudin oireet jäävät havaitsematta.  

Sairauksien diagnosointi ja ennaltaehkäisy sekä lääkkeiden käyttö kuuluvat tuotantoeläinlääkärin jokapäiväiseen työhön. Näistä kaikista hänellä on hallussaan tietoja ja taitoja, joita useat – mutta eivät kaikki – tuottajat osaavat hyödyntää yrityksensä hoitamisessa ja kehittämisessä. Nyt lainsäätäjien tulee löytää viisaus, miten lääkkeiden luovutusta vapautetaan hallitusti. Kokonaisuuden kannalta ei ole järkevää, että esimerkiksi kaikki lääkeaineet, prostaglandiini ja uudet laajakirjoiset mikrobilääkkeet mukaan lukien, olisivat vapaasti luovutettavissa.  

Naseva- ja Sikava-rekisterit on luotu ja niitä voitaisiin käyttää tehokkaasti hyödyksi. Sikavassa lääkitysten kirjaaminen on erittäin työlästä, joten sen käyttö ei nykyisessä muodossaan toimi. Nasevassa kehittelytyö on käynnissä, mutta kesken. Lääkekirjanpito on tuottajilla ja eläinlääkäreillä omissa ruutuvihoissa tai tietokoneilla. Hyvä dokumentointi lääkkeiden käytöstä palvelee tilaa itseään, hoitavaa eläinlääkäriä, kansallista lääkkeiden käytön ja kulutuksen seurantaa sekä ketjuinformaatiota. Jos dokumentointi on vain eläinlääkäreiden ja tuottajien omissa papereissa, hyötyä ei saada millään tasolla. Yhteenveto lääkityksistä saadaan vain, jos tieto kerätään sähköisesti ja yhteen paikkaan, esimerkiksi rekistereiden yhteyteen. Yhtenä luovutuksen ehtona tulee olla, että sekä luovutus että käyttö kirjataan sähköiseen muotoon. Sähköiset järjestelmät pitää suunnitella ja saada käytännössä hyvin toimiviksi ennen siirtymistä vapaampaan lääkeluovutuskäytäntöön. Sähköisestä kirjanpidosta saatavat yhteenvedot antavat paljon lisätietoa, esimerkiksi eläinlajikohtaisia lääkeaineyhteenvetoja voidaan käyttää resistenssitutkimuksessa. Voidaan muun muassa seurata, toteutuvatko mikrobilääketyöryhmän suositusten noudattaminen ja miten eri lääkeaineiden käyttö liittyy esimerkiksi mahdollisten resistenssiongelmien esiintymiseen. Diagnoosikohtaiset yhteenvedot sekä yksikkö- että aluetasolla olisivat kullanarvoisia terveydenhuoltotyössä ja tautiseurannassa, nämä kun tällä hetkellä esimerkiksi sikapuolelta puuttuvat täysin. Eläinlääkäreiden toimintaa ja mikrobilääkesuositusten toteutumista voitaisiin yhteenvetojen avulla seurata helposti. Ilman yhteenvetoja kokonaiskuva lääkkeiden käytöstä puuttuu yhä. Paraskin yhteenveto voi sisältää tietysti vain ne tiedot, jotka joku on sinne kirjannut.  

Lääkeluovutuksen mahdollinen liberalisoiminen tarkoittaa eläinlääkäreille valtavaa mahdollisuutta työnsä kehittämiseen ja samalla yhä laajentuvaa vastuuta. Samanaikaisesti pitää kehittää työkaluja työn helpottamiseksi. Toivon, että asia etenee hallitun viisaasti.  

Mari Heinonen
ELT, Eläinlääkärilehden toimitusneuvoston jäsen