Valtuuskunnan 28. lokakuuta pitämä kokous oli tiukinta valtuutetun urallani kokemaani vääntöä. Keskustelu pysyi onneksi rakentavana. Monenkirjavista mielipiteistä saimme muokattu linjauksia, joilla pyrimme muuttamaan tulevaisuutta kannaltamme parhaaseen mahdolliseen suuntaan.
Yhteiskunnassa on käynnissä useita eläinlääkäreihin voimakkaasti vaikuttavia muutoksia. Liitto on vastannut niihin monin keinoin muun muassa palkkaamalla yksityissektorin asiamiehen ja järjestämällä alkamassa olevan Ympäristöterveydenhuollon johtaja -koulutuksen yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kanssa.
Runsas toiminta vaatii veronsa. Jäsenmaksun suuruudesta virisi valtuuskunnan kokouksessa kiivas keskustelu. Hallituksen esitys sai rinnalleen kaksi vastaehdotusta. Tervetulleista menojen kurissa pitämisvaatimuksista huolimatta selkeitä säästökohteita ei löydetty eikä sijoitustoiminnan koko tuottoa haluttu käyttää rutiinitoimintaan. Tällä haavaa sekä jäsenmaksuprosenttia että kattoa päätettiin korottaa. Minimi säilyi entisellään toisen vastaehdotuksen mukaisesti.
Lääkkeiden luovutussäädösten muutoksilla voi olla jopa tulevaa eläinlääkintähuoltolakia suuremmat vaikutukset maalaispraktikon päivittäiseen työhön. Tästä syystä Olli Soinista ja Olli Ruohoa oli pyydetty alustamaan aiheesta. Valtuuskunta katsoi, että lääkkeiden luovutuksen hallittu vapauttaminen on perusteltua. Eniten polemiikkia heräsi lääkkeiden luovutusoikeuden pitämisestä vain vastaavan eläinlääkärin käsissä. Jonkin verran epäiltiin kentän valmiutta tuleville muutoksille. Katsottiin, että asian tiimoilta on järjestettävä runsaasti koulutusta sekä eläinlääkäreille että tuottajille jo ennen säädösten voimaan tuloa ylilyöntien välttämiseksi.
Eläinlääkintähuoltorintamalla ei ole juuri edistytty viimeisen vuoden aikana.Ympäristöterveydenhuollon osalta seutukunnallistamista ei lienekään syytä kiirehtiä. Voimme kaikessa rauhassa odotella, mitä PARAS-hanke tuo tullessaan. Nyt suurimmat paineet liittyvät päivystykseen sekä suurten tilojen terveydenhuoltoon. Niiden osalta hallinnolliset muutokset voivat olla liian hitaita. Neljässä vuodessa ehdimme menettää pahan kerran asiakkaiden luottamuksen, mikäli päivystysaikaista eläinlääkintää ja erikoistuneiden karjatilojen kaipaamaa eläinlääkärin saatavuutta ennalta sovittuna aikana ei pystytä turvaamaan.
Toivon, että PARAS-hankkeen tuomaa seutukunnallistamista odoteltaessa saadaan käyntiin maakunnallisia kokeiluhankkeita eläinlääkinnän uudelleen organisoimiseksi alueen eläinkanta huomioon ottaen. Tällainen alueen omat tarpeet ja erityispiirteet huomioiva hanke on jo menossa Kanta-Hämeessä Etelä-Suomen lääninhallituksen ohjauksessa. Projektissa selvitetään alueen peruseläinlääkintähuollon, päivystyksen ja virkaeläinlääkäritehtävien vaihtoehtoiset järjestämismahdollisuudet. EHJÄ-hankkeeksi nimettyyn projektiin osallistuu useita tahoja. Vastaavaa aktiivisuutta on etenkin päivystysten osalta herätelty muuallakin päin Suomea.
Mielestäni praktiikka tulisi järjestää uudelta pohjalta. Kuntarajoihin sidotut praktiikka-alueet ja päivystyspiirit ovat tulleet tiensä päähän. Seutukunnallinen yhteistyö sekä yksityisten että kunnallisten eläinlääkärien kesken ja tehtävien jako paikallisen tarpeen mukaan on välttämätöntä asiakkaiden tarpeiden täyttämiseksi Päivystys kannattaisi järjestää keskitetyn maksullisen puhelinpalvelun ohjauksessa maakuntaa kiertävien kollegoiden ja maakunnallisten klinikoiden yhteistyöllä. Päivystysten organisointi olisi mielestäni Fennovetille sopivaa liiketoimintaa.