Elintarviketurvallisuusvirasto Evira aloitti toimintansa 1. toukokuuta. Viraston viralliset avajaiset Viikin uudessa toimitalossa pidettiin syyskuussa. Sidosryhmien tapaamisia on järjestetty myös muissa toimipisteissä eri puolilla maata. Toiminnan alusta alkaen olemme pyrkineet luomaan yhteishenkeä, niin sanottua eviralaisuutta. Eri tapaamisilla olemme viestittäneet aitoa tahtoa yhteistyöhön myös talon ulkopuolelle. Kukaan ei pärjää yksin, ei uuden organisaation sisällä, mutta ei myöskään ilman oikeaa kumppanuutta talon ulkopuolelle.
Suomalainen virkamies on tunnetusti vastuullinen. Lahjomattomuudessa olemme maailman huippuja. Myös EU-aikana tämä vastuuntunto on ollut leimaaantavaa. Vaikka EU-tasoinen ja kansallisesti voimaan saatettu lainsäädäntö ovat tuoneet eri toimijoiden oman vastuun ja valvontavelvoitteet aiempaa korostetummin esille, eivät perusvaatimukset valvovan viranomaisen vastuusta ole muuttuneet. Valvottavaakin on entistä enemmän.
Euroopan komissio ei sanele tai edellytä tietynlaista valvontaorganisaatiota keskus-, alue- tai paikallistasolle. Erilaisia organisaatioita ja toimintamalleja on vähintään yhtä monta kuin on jäsenvaltioitakin. Komission tarkastajien tehtävänä on vain valvoa, että lainsäädäntö on oikein voimassa ja sitä noudatetaan. Jos heidän arvionsa mukaan resurssit tämän varmistamiseksi ovat riittämättömät, he puuttuvat siihen tarkastuskäynneillään. Vastuu koko järjestelmän toimivuudesta on aina kansallisella tasolla paikallisen toiminnan rakenteista ja ratkaisuista riippumatta. Tämä kansallinen valvonnan vastuu on nyt Eviralla. EY-lainsäädännön edellyttämien monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien myötä työn vastuullisuus korostuu entisestään.
Riskinarviointi ja priorisointi ovat keskeisiä teemoja valvontaa käsittelevissä juhlapuheissa. Ne ovat 2000-luvun valvonnan perustana. Miten niitä käytännön työn ohjauksessa hyödynnetään, on yksi Eviran suurimpia haasteita. Riskinarviointia tarvitaan monella tasolla kansallisesta valvontaohjelmiin liittyvästä priorisoinnista paikallistason käytännön ongelmien ratkaisuihin. Evira ottaakin vetovastuun koko pellolta pöytään -ketjun valvontastrategian kehittämisessä.
Käytännön valvonnan resurssit, työn organisointi keskus-, alue- ja paikallistason kesken samoin kuin tehtävien jakaminen eri ammattiryhmien osaajien välillä puhuttavat lähes kaikissa jäsenmaissa. Elintarvike- ja eläintautikriisit ravistelevat aina myös valvontaorganisaatioita ja herättelevät myös poliittiset päättäjät aika ajoin vaatimaan muutoksia. Parhaaseen ratkaisuun päästään kuitenkin niin sanotusti rauhan ajan huolellisella valmistelulla. Elintarvikevalvonnan ja koko ympäristöterveydenhuollon järjestäminen nivoutuu meillä Suomessa kuntauudistukseen ja paikallis- ja aluehallinnon kehittämiseen. Osaamisen keskittäminen ja erikoistuminen takaavat useimmilla aloilla korkeatasoisimmat palvelut. Näin on myös entistä vaativampien ja moninaisempien oman sektorimme valvontatehtävien osalta. Jo pelkästään kaiken lainsäädännön hallitseminen on yhdelle valvojalle mahdoton tehtävä. Puhumattakaan kaikista niistä valvontakäynneistä ja niihin vaadittavasta asiantuntijuudesta, jota lainsäädäntö edellyttää.
Kaikki me elintarvikeketjun ja koko ympäristöterveydenhuollon toimijat olemme sekä valvojia että valvottavia. Yhteinen tavoitteemme on järjestelmä, joka parhaiten hyödyntää käytettävissä olevat resurssit ja ammattitaidon. Sen tulee myös vakuuttaa meitä valvovat tahot. Paljon pohjatyötä on jo tehty, ja vielä tarvitsemme kansallisia talkoita. Eviralaiset ovat valmiita osallistumaan näihin talkoisiin.