Laaja kansainvälinen Vet2020-EU-projekti keräsi pari vuotta sitten eläinlääkäreiden ja sidosryhmien arvioita eläinlääkärien työstä 2020-luvulla. Ihmisten terveyteen ja elintarviketurvallisuuteen kohdistuvat tehtävät ja toisaalta eläinlajikohtaisesti erikoistunut kliininen työ ja terveydenhuoltotyö lisääntyvät ennusteen mukaan merkittävästi kaikkialla Euroopassa. Yleispraktikkojen tarve vähenee. Tiedekuntamme on suuntautunut tuon arvion mukaisesti opintoja uudistaessaan.
Koulutusohjelmamme on uudistunut sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti. Bolognan prosessin periaatteet sisältävän, kesällä voimaan tulleen asetuksen mukaisesti eläinlääketieteen opinnot johtavat kolmessa vuodessa eläinlääketieteen kandidaatin tutkintoon ja sen jälkeen kolmessa vuodessa eläinlääketieteen lisensiaatin tutkintoon. Kansainvälinen ja kotimainenkin käytäntö lääketieteen alojen tutkinnon kaksiportaisuuden osalta on kirjava. Humaanilääketieteellisissä tiedekunnissa ei ole valittu kaksiportaisuutta eikä Norjan eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Sen sijaan Tanskassa ja meillä Suomessa on valittu kandidaattivaihe.
Opettajien pedagoginen kouluttautuminen on eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa varsin yleistä ja opetus- ja tenttikäytäntöjen nykyaikaistaminen on toteutunut useissa oppiaineissa. Tietotekniikan myötä verkko-opetus on joissakin oppiaineissa runsasta. Ensimmäisen vuoden anatomian, fysiologian ja biokemian opetus on integroitu Terve kotieläin -kokonaisuudeksi. Siitä on saatu hyviä kokemuksia. Kliinisen eläinlääketieteen pirstaleista, lukuisista pienistä opistojaksoista koostuvaa opetusta muutetaan yhtenäisemmäksi, seitsemän laajaa kokonaisuutta sisältäväksi. Muun muassa tuotantoeläinopetus eriytetään omaksi osiokseen. Tänä syksynä aloittaneiden opiskelijoiden opetusohjelmaan sisällytetään läpi opintojen kestäviä juonteita: opiskelijan kasvu tiedeyhteisön jäseneksi, eläinlääkärin etiikka ja eläinsuojelu sekä eläinlääkärin kandidaatin ja lisensiaatin portfolio.
Eläinlääkärin työnkuvan muutosten vuoksi kannanotto opintojen eriyttämiseen, käytännössä linjajakoon, on erittäin ajankohtaista. Opintoasioista vastaavan varadekaanin johdolla työskentelee opetuksen linjajakotyöryhmä, joka keväällä antaa näkemyksensä. Kansainvälisiä malleja on useita. Esimerkiksi Utrechtissa valitaan heti opintojen alussa suuntautumisvaihtoehto ja meillä taas on tehty valinnat vasta opiskelun loppuvaiheen valinnaisissa opinnoissa. Muissa Pohjoismaissa linjajako, niin sanottu tracking, otetaan käyttöön viimeisten kahden tai kolmen lukukauden opinnot eriyttämällä. Norjan ja Tanskan malleissa linjoja on viisi: elintarvikehygienia, pieneläimet, hevoset, tuotantoeläimet ja viidentenä Norjassa kalat ja Tanskassa biomedisiininen perustutkimuslinja. Ruotsiin tullee kaksi linjaa: seura- ja urheilueläimet sekä tuotantoeläimet ja elintarvikehygienia. Linjajako sisältää kaikille yhdenmukaisen laillistamisen ja mahdollisuuden alanvaihtoon täydennyskoulutuksen kautta. Linjajako ei korvaa erikoistumiskoulutusta. Suomalainen eläinlääkärikoulutus on antanut perinteisesti hyvät työelämävalmiudet. Se on tiedekunnan tavoitteena tulevaisuudessakin, mutta työelämä vaatii jo nyt, tulevasta puhumattakaan, paljon muuta kuin taidon käyttää injektioruiskua tai kirurgin veistä. Siksi opintojen jatkuva uudistaminen on välttämätöntä.