Vuoden suurin eläinlääkäritapahtuma, Eläinlääkäripäivät, on ovella. Eläinlääkäriliiton koulutusvaliokunta on vuoden ajan kokoontunut säännöllisesti jalostanut ohjelmaideoiden alkioista hienoja koulutuskokonaisuuksia, joista toivottavasti mahdollisimman moni kollega on tulossa nauttimaan. Olen johtanut koulutusvaliokuntaa vuoden alusta. Päivien suunnittelu ei silti johtajaa kaipaa, ennakkoluulottomia ideanikkareita sitäkin enemmän. Sihteerin panos on sitä vastoin korvaamaton. Haluankin tässä yhteydessä koko valiokunnan puolesta kiittää tilapäisesti muihin tehtäviin siirtyvää Fennovetin Raija Korolaista, joka on toiminut sihteerinämme vuodesta 2000. Hän on osaltaan varmistanut Eläinlääkäripäivien ohjelmien jatkuvuuden sekä erityisesti niiden valmistumisen aikataulussa.
Mielestäni Eläinlääkäripäiville tullaan kahdesta syystä: tapaamaan tuttuja oppimaan paremmaksi eläinlääkäriksi. Monelle ensin mainittu on varsinainen syy tulemiseen, toinen pikemminkin osasyy. Eikä siinä ole mitään hävettävää, semminkin kun lopun työvuodesta moni meistä viettää yksin uurastaen vailla lämmintä kollegiaalista huulenheittoa. Muistutan kuitenkin: ajassa on pysyttävä. Elinikäinen oppiminen ei ole mikään korulause siinä vaiheessa, kun tiepiirin insinööri laitetaan johtamaan kuntasi ympäristöterveydenhuoltoa. Sinä kun et praktiikaltasi ehtinyt hommaan ikinä paneutua. Omavalvonta, tuoteturvallisuus, CAP:n täydentävät ehdot, terveydenhuoltokäynnit, johtamisoppi – hah, mitä nysväämistä!
Kansanterveyslain uudistuessa vuodenvaihteessa edellisen kaltaiset ajatukset on syytä unohtaa, mikäli on oikeasti kiinnostunut ympäristöterveydenhuollon johtajan työstä. Arvostetulle työlle löytyy paljonkin ottajia niistä muista ammattikunnista, joita lakiesityksessä mainitaan eläinlääkäreiden lisäksi tehtävään päteviksi. Itse tiedän ammattikuntamme sopivan erityisen hyvin ympäristöterveydenhuollon tehtäviin, mutta peruskoulutuksen myötä saatua tietämyksen etumatkaa muihin ei saa päästää kaventumaan. Muut menevät taatusti ohi, jos ei syvällisellä ymmärryksellä, niin ainakin sieltä täältä kerätyillä opintopisteillä. Toisaalta kannattaa miettiä, haluaako edes johtajaksi. Se vaatii onnistuakseen luontaista auktoriteettia, jota ihmisellä joko on tai ei. Puhtaassa asiantuntijaroolissa meidän on kaikkien helpompi onnistua ja kehittyä, eikä se häiritse yöunia samassa määrin kuin johtajuus.
Eläinlääkäripäivien ohjelman luominen on palkitseva, mutta vaativa työ. Ohjelman runko seitsemine sektioineen on jo melko vakiintunut, mutta joka vuosi olemme koulutusvaliokunnassa saman mietinnän edessä: kuinka esitellä uutta asiaa ja samalla varmistua siitä, että tulijoita riittää? Tiedän kokemuksesta, että epäonnistumisen tunne on suuri, kun suurella vaivalla rakennetulle luentopaketille ei tulekaan kuulijoita. Onkohan niin, että työtehtävien pirstaleisuuden vuoksi eläinlääkärikunta haluaa jotakin tuttua turvallista saapuessaan päiville? Näin ainakin kuvittelen valiokuntamme alitajuisesti ajattelevan, mutta ehkäpä aika ja ammattikunta ovat itse asiassa kypsymässä uudistuksille myös tällä saralla. Palautetta ja toiveita otamme mielellämme vastaan enemmän, sillä se antaa ryhtiä ja suuntaa suunnittelutyölle. Lopuksi: oli ammatillinen tavoitteesi mikä tahansa, tarvitset lisäkoulutusta saavuttaaksesi sen. Tämän valossa toivotan sinut tervetulleeksi Eläinlääkäripäiville 2005 – olkoot ne ensimmäinen, tuttu ja mukava askel kohti loppuelämäsi yhä nousevaa ja monipuolisemmaksi käyvää oppimiskäyrää!