Palvelukseen halutaan: eläinlääkäri

Sijaispula vaivaa tasapuolisesti koko ammattikuntaa - mukaan lukien kaupunkien pieneläinvastaanotot, jonne nuorten eläinlääkäreiden on perinteisesti ajateltu halajavan. Sijaisia niin lyhyisiin kuin pitkäaikaisiinkin työsuhteisiin tuntuu olevan vaikea saada. Aina edes lupaus pysyvästä työpaikasta ei tunnu houkuttelevan nuoria eläinlääkäreitä. Missä vika? Osittain syy on eläinlääkäreiden kertakaikkisessa vähyydessä. Syytä on etsitty lisäksi muun muassa ammattikunnan naisistumisesta ja kunnaneläinlääkärin työnkuvan rasittavuudesta työläine päivystyksineen. Mutta miksi ruuhka-Suomen pieneläinvastaanotoillakin menevät lomasuunnitelmat uusiksi, kun toivottua sijaista ei saadakaan? Eläinlääkäreiden työmarkkinoilla jylläävät myyjän markkinat ja siksi työpaikkaa etsivällä on varaa valita.

Työstä maksettava korvaus on itsestään selvästi merkittävä tekijä työpaikkaa harkittaessa. Eläinlääkärit ovat kuitenkin tutkitusti huonoja palkanmaksajia: Eläinlääkäriliiton ansioselvityksistä käy valitettavan hyvin ilmi, että kehnointa palkkaa eläinlääkärille maksaa toinen eläinlääkäri. Monen nuoren kollegan mielessä itää ajatus omasta praktiikasta.

Suhtautuvatko siis nuoret eläinlääkärit toisen palveluksessa olemiseen vain tilapäisenä ajanjaksona, päämääränä yksityisyrittäjyys? Oman yrityksen perustamisen motiiveina mainitaan tavallisimmin hyvä tulotaso ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. Ovatko nämä mahdottomia saavuttaa toisen palveluksessa?

Suurten, ulkomaisten eläinlääkäriasemaketjujen maihinnousua Suomeen ennustellaan tämän tästä. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisilla ehdoilla ja menestyksellä niihin saadaan palkattua riittävästi eläinlääkäreitä.
Liiton vuosikatsauksesta kävi ilmi, että yksityissektorin palkkavaliokuntaan ei yrityksistä huolimatta ole saatu yhtään yksityispraktiikassa palkollisena toimivaa eläinlääkäriä. Heijastaako tämäkin mielenkiinnon puute "renkieläinlääkäreiden" tuntemaa tilapäisyyttä?

Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Ari-Matti Pyyhtiä käsitteli elokuisella palstallaan eläinlääkärityön hinnoittelua ja sitä kautta työn arvostusta. Työn arvostuksesta kielii osaltaan myös se, millä ehdoin eläinlääkäri tarjoaa vastaanotollaan töitä kollegalle. Palkkauksen ohella muutkin imagotekijät vaikuttavat praktiikan kiinnostavuuteen työmarkkinoilla. Kannustava ja ammattitaidon kartuttamista suosiva työympäristö, joka tarjoaa mahdollisuuden saada kokeneemman kollegan opastusta ja osallistua jatkokoulutustilaisuuksiin voi toimia hyvänä porkkanana motivoituneelle, itsensä kehittämisestä kiinnostuneelle nuorelle eläinlääkärille.

Minna Rinkinen
koulutusvaliokunnan puheenjohtaja