Paperille painetun lehden, printin väistymistä, sähköisen median tieltä on ennusteltu taajaan. Uusi tekniikka tuo hienoja mahdollisuuksia seurata asioita pikkuruisista kämmenkoneista. Maailmalla on jo kehitetty sähköinen paperikin, paperin ja tietokoneen välimuoto. Pitääkö printti yhä pintansa?
Eläinlääkärilehti on perustettu vuonna 1893. Yhä ilmestyy tusina samoihin aikoihin perustettuja aikakauslehtiä ja noin 2 100 muuta nimikettä järjestö- ja ammattilehtien saralla. Lisäksi julkaistaan muutamaa sataa kaupallista lehteä ja asiakaslehteä. Kansallisen mediatutkimuksen mukaan suomalaiset seuraavat 11 lehteä, joista kolme on sanomalehtiä tai niiden liitteitä ja loput aikakauslehtiä. Työikäiset lukevat vielä muutamaa lehteä enemmän kuin nuorimmat ja vanhimmat ikäryhmät.
Printti on enemmän kuin sen sisältämä tieto. Se joko on tai ei ole osa elämän-tapaa. Printin voi ottaa mukaan riippumattoon, huussiin, hammaslääkärin odotustilaan, lentomatkalle ja pidemmälle sukulaisvierailulle.
Suurin syy lukea Eläinlääkärilehteä on vuoden 2002 lukijatutkimuksen mukaan ammatillisen tiedon saaminen. Lehteä luetaan enimmäkseen kotona, ja useimmat käyttävät siihen aikaa puolesta tunnista tuntiin, mikä vastaa hyvin ammattilehtien 40 minuutin keskiarvoa. Lehteä luetaan keskimäärin 2,7 kertaa, mikä on enemmän kuin vastaavilla muilla lehdillä.
Kehittämistoiveet jakautuvat kolmeen vastaajan ammattiaseman mukaan: opetus- ja tutkimusala, käytännön praktiikka ja nuoret, alalla vähän aikaa olleet. Toiveet ovat myös osin ristiriitaisia. Lisätiedon tarve oli selkeintä seuraavissa teemoissa: kliininen lääketiede, lääkkeet ja niiden käyttö, alan uutiset ja tapahtumat, alan kansainväliset asiat ja uutuustuotteet. Lehden teossa on uusiutumisen aika, jossa tavoitteena on säilyttää olevaa hyvää ja tuoda mukaan uutta. Muutos ei tapahdu hetkessä – uskon, että evoluutio on revoluutiota parempi etenemistapa ja voimavaratkin on jaettava viisaasti. Lehden sisältö tarjoillaan nyt kolmessa osassa: tieteelliset artikkelit, muut artikkelit ja toistuvat tapahtuma-, järjestö- ja henkilöuutispalstat. Uusi Mielenkiintoinen tapaus -palsta esittelee toivottuja tapausselostuksia asiallisesti, mutta ei tieteellisen tiukasti. Syksystä alkaen ovat käytettävissä erikseen tieteellisten ja muiden artikkelien kirjoitusohjeet.
Kaupunkilaisen luontosuhde on minulle läheinen teema (aihetta sivutaan Tarua vai totta artikkelissa s. 328). Tutkintoni on maantieteen laitokselta, ja vedin Luonnonsuojeluliiton Lähiluonto-hanketta 1996–98, jolloin luotiin periaateohjelma rakennetun ympäristön luonnon vaalimiseksi. Suomalaisista 80 prosenttia asuu kaupungissa tai taajamassa. Mökkimatkat tuovat lisänsä, mut-ta ihminen luo suhdetta ympäristöönsä seitsemänä päivänä viikossa. Helsingissä on lajimääräisesti enemmän kasveja kuin muualla Suomessa, koska ihmisen myötä on tullut uusia kasvupaikkoja ja uusia lajeja kaukaakin. Lajimäärä ei määrittele luonnon aitoutta, ja keskeistä onkin – luonto ei lopu mihinkään.
Juuri ennen aloittamistani Eläinlääkäriliitossa näin varpushaukan aterioimassa pihakoivussa Alppilassa. Meloessani Itä-Helsingissä myrsky on myrsky, vaikka pääkaupungissa olenkin. Laumassa elävälle kummivarsalleni Vihdissä olen opettanut ihmisen kanssa olemista tallin omistajan auliilla avustuksella. Uskon, että elämäntapa – harrastukset, työ, vapaa-ajankäyttö – sanelee nykyään sen, kuinka paljon eläimiä tai kasveja ihminen kohtaa. Sitä ja suhtautumista tuotantotapoihin ei sanele asuinpaikka.
Antoisaa kesää. Käyttäkää kärpäslätkän puutteessa Eläinlääkärilehteä. Se pitää pintansa.