EU-elimissä ollaan hyvää vauhtia pistämässä vanhaa työaikadirektiiviä päreiksi. Eniten kiistaa on toistaiseksi herättänyt niin sanottu opt-out -mahdollisuus, jota varsinkin britit ajavat uuteen direktiiviin. Opt-outilla tarkoitetaan sitä, että työntekijä voisi antaa työnantajalle luvan toimia vastoin työaikasäännöksiä. Briteissä opt-outit ovat johtaneet siihen, että työnantajat ovat asettaneet ehdoksi työsopimuksen solmimiselle sen, että työsopimukseen kirjataan opt-out -mahdollisuus.
Kunnaneläinlääkäreiden kannalta mielenkiintoisin kehitysaskel on Euroopan parlamentin poliittisesti varsin merkittävä lausunto, jossa EU-parlamentti muistutti komissiota siitä, että työaikamääräysten tulisi koskea myös itsenäisessä asemassa olevia työntekijöitä. Kunnaneläinlääkäreiden nykyinen työaikakohtelu johtuukin osittain siitä, että työaikalaki mahdollistaa laista poikkeamisen itsenäisessä asemassa olevien työntekijöiden kohdalla. Lisäksi samainen laki antaa työmarkkinajärjestöille oikeuden sopia keskenään työaikalaista poikkeavasti.
Vaikka työaikalain pääsäännön mukainen säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa, eivät useimmat kunnaneläinlääkärit ole moisista työajoista voineet nauttia. Työaikalakia täsmentävässä KVTES: ssä on sovittu kunnallisten viranhaltijoiden työajoista maltillisesti, mutta lääkärisopimuksessa onkin sitten jo varsin reipashenkisesti rajattu kunnaneläinlääkärit säännöllisen työajan ulkopuolelle kokopäivätoimisia hygieenikkoja lukuunottamatta. LS:ssa asia on ilmaistu tavoitteellisesti, vaikkakin ilmeisen epärealistisesti ”Eläinlääkärin työskentely järjestetään viisipäiväisen työviikon pohjalle, mikäli tämä on eläinlääkintähuollon toimintojen tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta mahdollista.”
Mainittu muotoilu on monen kunnaneläinlääkärin kohdalla johtanut siihen, että työantajan on ollut kovin helppo ongelmatilanteissa vaatia eläinlääkärien venymistä vaihtoehtona sille, että todella oltaisiin puututtu resurssien vajaavaisuuteen. Vaikka kunnaneläinlääkäreille on LS:ssa annettu oikeus vähintään 35 tunnin keskeytymättömään vapaa-aikaan viikossa (jousto tilapäisesti jopa 24 tuntiin kahden viikon tasoittumisjaksolla) ja vähintään kahdeksaan absoluuttiseen vapaapäivään kuukaudessa (vuoden tasoittumisjaksolla), ei todellisuus päivystyksineen ja sijaisuuksineen todellakaan kohtaa työaikalainsäädännössä ilmaistua yleistä henkeä.
Kun itse aloin talikolla pöyhimään kunnaneläinlääkärien sopimusjärjestelmää, olin kohtuullisen pöyristynyt havaitsemistani epäkohdista. Henkilökohtaisen kliimaksini saavutin kuitenkin vasta päästyäni LS:n kohtaan, jossa työajasta todetaan, että ”eläinlääkärin suostumuksella työskentely voidaan järjestää toisinkin”. Kuulostaako tutulta – ellei jopa opt-out -menettelyltä? Eläinlääkäriliitto voineekin tarvittaessa antaa konsultaatioapua EU:n komissiolle ja parlamentille uuden työaikadirektiivin sorvaamisessa, sillä opt-out -menettely on kunnaneläinlääkäreille jo nykyisellään kovin tuttu.
Todettakoon tähän loppuun vielä valonpilkahdus risukasaan eli muu EU ei ole hyväksymässä brittien esitystä opt-out -mahdollisuudesta. Optimistina näkisin nykyisen kehityksen vievän siihen suuntaan, että kansallinen työaikalainsäädäntö muotoutuu työturvallisuutta ja -jaksamista paremmin tukevaan suuntaan, jolloin kovin räikeät säännöllisestä työajasta poikkeamiset vaikeutuvat. Myös oma kotoinen työmarkkinajärjestelmämme tulee nyt uuden neuvottelukierroksen käynnistyessä varmasti paremmin ottamaan huomioon työaikasääntelyn tulevat tendenssit. Optimaalisessa tilanteessa voi olla jopa työnantajapuolen etujen mukaista esittää päivystyskorvausten merkittävää korotusta tai ainakin päivystyssidonnaisuuden oikeudenmukaistamista.