Seikkailuni eläinlääkäreiden ihmeellisessä maailmassa – prologi

Eläinlääkäripäivien aikana ja jälkeen olen saanut tutustua aivan uuteen maailmaan ja elämänmuotoon. Vaikka kahden eläimen omistajana olen jo aiemmin voinut nähdä vilauksia eläinlääkäreiden arjesta lähinnä eläinlääkärikäyntien aikana, olen vasta viime viikkojen aikana tajunnut, kuinka vähän olenkaan tiennyt eläinlääkärin työstä ja sijoittumisesta yhteiskuntaamme.

Jokaisen uuden työntekijän ensimmäisinä tehtävinä on tutustua työympäristöönsä, ottaa haltuunsa työtehtävät ja tehdä itsensä tutuksi työympäristölleen. Tutustuminen työympäristöön on toteutunut vauhdilla niin Eläinlääkäripäivillä, hallituksen ja valtuuskunnan kokouksissa kuin liiton toimistollakin. Illat ovat myöskin kuluneet varsin rattoisasti tutustuessani vanhoihin Eläinlääkärilehtiin, eläinlääkärimatrikkeliin ja erilaisiin eläinlääkäreiden ammatillista sijoittumista koskeviin tutkimuksiin ja tilastoihin. Merkittävimmin ymmärrystäni ovat kuitenkin lisänneet lukuisat antoisat keskustelut eläinlääkäreiden kanssa. Olen tullut ymmärtämään, että eläinlääkärit ovat laadukkaan koulutuksen saaneita ammattilaisia, joiden panos yhteiskunnalle on merkittävä. Olen myös huomannut sellaista yhdistävää ammattiylpeyttä, josta moni muu ammattikunta olisi kateellinen.

Työtehtävien haltuunotto on myös hyvässä vauhdissa, vaikka olenkin toistaiseksi ollut liiton käytettävissä vain parina kolmena päivänä viikossa. Juristina olen tottunut suurten tekstimäärien käsittelyyn. Tästä huolimatta "vihreiden kansioiden" kahlaamiseen meni sen verran aikaa, että ihmettelen kovasti, missä viipyy eläinlääkintölainsäädännön leikkuri tai joku muu vekotin, jolla edellä mainittua aineistoa saisi tiivistettyä ja/tai karsittua. Tutuksi ovat tulleet myös tessit ja vessit, nuo valtion ja kuntien palkollisten elintärkeät kumppanit. Tähänastisessa ankarassa asiakirjasurffauksessani ovat minua onnekseni ansiokkaasti auttaneet ja tukeneet liittomme puheenjohtaja ja koko toimiston väki. Todettakoon lisäksi, että mikään ei edistä työtehtävien haltuunottoa paremmin kuin jäsenistön kimurantit puhelinkysymykset. Vaikka tunnen suurimman osan työoikeudellisista asioista aikaisemmalta työuraltani, eläinlääkärin ammattiin liittyy joitakin sellaisia työoikeudellisia mysteerioita, joiden olemassaoloa ei voi oikein ymmärtää saati hyväksyä. Käsittääkseni luterilaisella työmoraalillakin on rajansa…

Ei ole jäänyt epäselväksi, etteikö uudella toiminnanjohtajalla olisi riittävästi sarkaa kynnettäväksi. Millaisin eväin sitten työhöni ryhdyn? Peruskuntoani rakensin Turun yliopistossa oikeustieteen maisteriksi valmistuen. Kynääni teroitin työoikeudellisena tutkijana Roskilden yliopistossa työntekijöiden vaikuttamiskeinoja tutkien. Sanan säilääni hioin ensin kaupunginviskaalina ja sittemmin kihlakunnansyyttäjänä Vaasan raastuvanoikeudessa ja myöhemmin käräjäoikeudessa yhteiskunnan pahiksia mätkien. Kaiken tämän tehtyäni opettelin vielä kärsivällisyyttä ja neuvottelutaitoja Kennelliiton lakimiehenä Espoossa. Hyvässä ravinnossa ja rohkeassa hengessä minut pitää vaimoni Riika. Valveilla ja virkeänä minut pitää tyttäreni Ellen (11 kk). Niinä hetkinä, jolloin liitto ei tarvitse palveluksiani, kohdistan kaiken huomioni em. elämäni naisiin sekä joskus, olosuhteiden sen salliessa, vesien ja metsien siivekkäisiin rohkeat ja karvaiset aseenkantajani Nitro ja Jimi apunani.

Toistaiseksi Eläinlääkäriliitossa kokemani perusteella tiedän, että tulen varmasti viihtymään keskuudessanne. Olen käytettävissänne.

Mika Leppinen toiminnanjohtaja
Suomen Eläinlääkäriliitto